Miksi herätä kouluun – opetussuunnitelma tarvitsee pikaisesti manuaalin, joka avautuu kaikille eikä vain useimmille, joillekuille ja harvoille
Uudet perusopetuksen opetussuunnitelmat otettiin käyttöön 1.8.2016 alkaen kaikissa kouluissa vuosiluokilla 1–6. Perusopetuksen ylemmät vuosiluokat ottivat opetussuunnitelmat käyttöön porrastetusti: 7. vuosiluokat käyttöön 1.8.2017, 8. vuosiluokat 2018 ja 9. vuosiluokat 2019 ja nyt 2021 oppiajan jatkamisen jälkeen 18 ikävuoteen. Opetussuunnitelma olisi avattava myös opiskelijoille, jotka nyt hakevat opintoihin yhteisvalinnassa, että he tietäisivät ”Miksi herätä kouluun”?
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus on julkaisut nyt tutkimuksen Ops kehittämistyön kompassina, Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden 2014 toimeenpanon arviointi (Karvi 2021) Omilla sivuillaan Karvi kertoo arviointituloksesta: ”Opetussuunnitelma ei muutu eläväksi asiakirjaksi käden käänteessä – muutosten ja uudistusten haltuunotto vaatii aikaa, koulutusta ja yhteistyötä”.
Kompassiasiakirjassa tuloksista käy ilmi mm, että joitakin opetussuunnitelmien sisältöjä on paikallisella tasolla ymmärretty ja tulkittu eri tavoin, mikä on haitannut tavoitteiden saavuttamista, paikallisen tason tulkinnat ja ymmärrykset opetussuunnitelmien tavoitteista ja niiden toteuttamisesta vaihtelevat, perusteasiakirjan laajuus ja monitahoisuus merkitsivät haasteita paikalliselle tasolle. ”…sen tavoitteet koetaan monitulkintaisina ja tavoitteiden edistämistä pidetään vaikeana.”
Vain kolmasosa OPS-arviointiin vuonna 2018 ja 2019 osallistuneista perusopetuksen opettajista arvioi, että oman koulun työtavat tukevat hyvin laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden toteutumista.
Työskentelyssä tulisi tuoda näkyvästi esiin opetussuunnitelmien perusteiden valmistelun taustalla olleita tutkimuksia sekä uudistusten taustaa ja kontekstia, joiden perään kysyttiin ops:n valmistelussa, ja jäätiin vastausta vaille.
On sinänsä erikoista, että opetussuunnitelma on niin vaikeaselkoista ja tulkinnan mahdollistavaa tekstiä, että sen soveltaminen käytäntöön on aika yksilöllistä. Itseasiassa nämä Karvin tutkimuksen arviointitulokset ovat olleet tiedossa jo uuden opetussuunnitelman toteutusvaiheen alusta alkaen. Kuitenkin opetusalan arjen toteuttajien ja osallisten elämyskokemukset ovat jääneet vastausta vaille.
Monelta osin tulkinnallinen ops on imenyt kouluyhteisöltä niin voiman kuin vallankin suhteessa todellisuuden olemukseen. Ops on monelle sekoitus, joka herättää kielteisiä tuntemuksia, koska siitä ei löydy vastauksia sen enempää kaaokseen kuin järjestykseenkään. Ops:n oppimiskäsitys ei itsessään ole pedagoginen teoria, jollaisena sitä tulkitaan, vaan ennemminkin teoria oppimisesta.
Opetussuunnitelman täytäntöönpanoon liittyy lähtökohtaisesti se, että paikallista opetussuun-nitelmaa voidaan tarpeen mukaan myös tarkentaa myöhemmin. Tarkoitus on, että opetussuun-nitelma on elävä ja joustava opetuksen ja koulun toiminnan linjaus.
Nyt olisi kiireisesti opettava koppi sekä Karvin arviointitutkimuksen tuloksista, että neljästä kysymyksestä, joihin tarvitaan ops-manuaalia. Mitkä tekijät opetussuunnitelmassa aiheuttavat huolta juuri nyt koulutuksen järjes-täjissä, kouluissa, koulujen johtamisessa ja opettajistossa ja vanhemmassa/vanhemmissä? 2) Mitkä tekijät opetussuunnitelmassa vievät opettamisen ja oppimisen ilon ja johtavat tulkinnallisiin ristiriitoihin sen suhteen, mitä oppilaan kokonaiskäyttäytymiseltä odotetaan. 3) Millaista vastuuta opiskelijoilta edellytetään omasta oppimisestaan ja 4) Millaisia osallistumisen mahdollisuuksia opiskelijalla on opintojen suunnittelussa?
Koulujen johdon osalta tarvittaisiin vastauksia siihen, miten koulussa kaikki eikä vain useimmat, jotkut tai harvat johdonmukaisesti toteuttaisivat yhdessä sovittuja linjauksia, koska vain yhdessä sovittu tuottaa hyvää. Yhdessä sopimiseen tarvitaan ops-linjauksia, jotka pitävät myös kriittisissä oppilaiden kokonaiskäyttäytymistä koskevia tilanteita.
Uusi opetussuunnitelma tarjoaa kyllä mahdollisuuksia kouluelämän voimaannuttamiseen ja valtaistuttamiseen, mutta edellyttää pikaisesti selkeyttävää manuaalia, koska opetussuunnitelmiin kohdistuu monia odotuksia liittyen opiskelijoiden oppimiseen ja ne tunnistetaan keskeisiksi vaikuttamisen keinoiksi yhteiskunnallisesti, poliittisesti ja koulutuksellisesti. Parhaimmillaan opetussuunnitelma tukee yksilön voimaantumisen ja valtaistumisen kokemuksia ja luo osallistu-misen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia, positioasemaan liittyviä muutoksia sekä opiskelijoille että henkilöstölle.
Vanhemmille on annettava paikallista opetussuunnitelmaa laadittaessa mahdollisuus vaikuttaa sen sisältöön. Suomalainen perusopetus, ja nyt jatkettu toinen aste, kehittyy opetussuunnitelman kautta ja opettajan käyttöteoria omasta opettajuudesta realisoituu opetussuunnitelman ymmärtämisen, oppimista käsittelevien teorioiden omaksumisen ja käytännön opetuskokemuksen yhteisvaikutuksesta, mutta ei ilman ops-manuaalia. Sama koskee myös koulun johtamista.
Juhani Räsänen, Järvenpää
Kasvatustieteen maisteri, tutkija, kouluttaja, tietokirjailija