Mietteitä metsästä ja vaikenemisen vainioilta
Metsästä on monenlaisia mielipiteitä ja lukemattomia näkökulmia siitä, millainen metsän tulisi olla, miten metsää tulisi hoitaa, vaalia tai suojella.
Suomalaisten lähes kaikkien elämänalueiden perinteiset, kalevalaiset juuret nousevat vaihtelevasti ja eri tilanteiden mukaisesti esille myös kaikkitietävien ja -taitavien teknologiauskovaisten kyberrämeiköistä.
Tieto ja osaavat oivallukset käytännön kätevine toteutuksineen palauttavat metsäasiatkin oikeisiin uomiinsa ja nk. asiantuntijat toistavat itsestäänselvyyksiä.
Puhtoinen, valkoinen lumipeite on nyt peittänyt lähes kaikki Suomen metsät ja maastot, mutta pirtsakasta pakkasesta huolimatta ne eivät ole elottomia, vaikenemisen vainioita. Talvisen elämänmenon merkkejä on kaikkialla, eläinten jäljet risteilevät etsivinä, pelokkaina tai hyökkäävinä piirtoina.
Talvi on täällä Pohjolassa ollut selviytymisen aikaa, kesän satokausi ja muut valmiusvarustelut tähtäsivät agraaritaloudessa siihen, että elämän edellytykset oli taattu pyryn ja pakkasten keskellä. Ihmiskeskeinen, elämää kunnioittava maailmankuva meillä neljän vuodenajan kansalaisilla on luontainen ominaisuus ja vahvuus, jossa on ripaus pihkan tai saunavastan tuoksua.
Kalevalaisittain lausutaan; Metsä miulle mielen antoi, susi suuren ymmärryksen. Sanastuksen alku viittaa nykyäänkin tunnustettuun, kaikenlaiseen metsäluonnon terveysvaikutteisuuteen. Suden ymmärrys voisi tarkoittaa saalistavan pedon ajatuskuvioita vai jotain ihmisluonnossakin piilevää susifilosofiaa.
Talvinen matkaaja hahmottaa lumisen metsän ohessa myös nuo valkeat peltovainiot, jotka nukkuvat ansaittua talviuntaan.
Lumi on luonnollinen ilmiö suomalaisessa talvimaisemassa ja nyt vuoden pimeimpänä aikana se antaa kaivattua lupausta tulevasta keväästä.
Kansanperinteestä voi löytää vihjeitä tulevan kesän luonteesta, kun tutkailee tammikuun lumitilanteita.
Pohjois-Savossa lumisade tähän aikaan lupaa vesisateita heinäkuulle ja pakkanen tulee pyryn perästä. Alkuvuoden huurteiset puut ennakoivat ainakin eteläisessä Suomessa hyvää marjavuotta. Pohjanmaalla katsotaan, että loppiaisena on puolet talven lumesta satanut. Kittilässä todetaan, että Heikin päivänä talven selkä rapsahtaen katkeaa.
Talviaiheisto suomalaisessa maalaustaiteen historiassa on vertaansa vailla. Mestarit Gallen-Kallelasta Haloseen ovat loihtineet klassisia maisemia ilvesluolineen, avantopyykkäreineen ja jäisine viittateineen.
Monet ajatukset viriävät metsäluonnossamme eri vuodenaikoina, erilaisissa sääolosuhteissa ja ennen kaikkea erilaisissa metsissämme.
Ajatus voi hetkeksi mykistyä, mutta vaikenemisen vainiot eivät saa tulla mieliimme lopullisiksi olotiloiksi vaan luontaisiksi lepohetkiksi.
taidehistorioitsija
Aune Linnimäki
Rantasalmi
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/