Lukijalta: Mitä tästä opimme?
Keski-Suomen Aster-hankkeen ympärillä aikoinaan käyty keskustelu osoitti, kuinka suurissa julkisissa ICT- ja sote-uudistuksissa kyse ei ole vain tietojärjestelmistä. Kyse on johtamisesta, riskienhallinnasta, yhteistyöstä ja kyvystä nähdä pidemmälle kuin seuraava budjettivuosi.
Aster-hankkeen aineistossa todettiin jo vuonna 2021, että nykyiset järjestelmät olivat monin paikoin elinkaarensa päässä ja niiden ylläpitokustannusten sekä kyberriskien arvioitiin kasvavan vuosi vuodelta.
Samalla korostettiin, ettei hyvinvointialue voisi laajentaa vanhoja järjestelmiä ilman uusia kilpailutuksia. Käytännössä vaihtoehto “jatketaan kuten ennen” ei siis ollut aidosti riskitön tai halpa ratkaisu.
Keskustelussa unohtui tuolloin myös mittakaava. Asterin kustannuksista puhuttiin suurina lukuina, vaikka kyse oli noin kymmenen vuoden kokonaiskuluista, ei pelkästään yhden vuoden investoinnista. Vuoden 2021 kokonaiskustannusarvio oli noin 179 miljoonaa euroa kymmenelle vuodelle.
Osa kustannusten kasvusta liittyi siihen, että kokonaisuuteen sisällytettiin myös tiedolla johtamisen ratkaisuja, integraatioita, omaa kehitystyötä sekä käyttöönoton jälkeisiä ylläpito- ja käyttöpalveluita.
Tämä oli ja on ehkä koko keskustelun tärkein oppi: joskus tekemättä jättäminen tulee kaikkein kalleimmaksi.
Aineistossa jo tuolloin 2021 todettiin myös, että nykyiset hajanaiset järjestelmät aiheuttivat jo tuolloin merkittäviä kustannuksia ja vaikeuttivat sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota. Samalla ICT-markkinan hinnat ovat viime vuosina nousseet voimakkaasti.
Siksi moni arvioi nyt, että vanhojen järjestelmien ylläpito ja jatkuvat erilliset kehityshankkeet voivat pitkällä aikavälillä tulla jopa kalliimmiksi kuin yhtenäinen ratkaisu olisi ollut.
Asterissa ei myöskään ollut kyse vain potilastietojärjestelmästä. Tavoitteena oli rakentaa sosiaali- ja terveydenhuollon yhtenäinen digitaalinen toimintaympäristö, joka tukisi tiedolla johtamista, palveluiden integraatiota ja uusien teknologioiden hyödyntämistä.
Mukana nähtiin myös mahdollisuuksia tekoälyn hyödyntämiseen tulevaisuuden sote-palveluissa, kuten ennakoinnissa, tilannekuvan muodostamisessa ja ammattilaisten työn tukena.
Hankkeessa nähtiin lisäksi mahdollisuuksia, joista moni jäi julkisessa keskustelussa liian vähälle huomiolle. Asterin arvioitiin voivan vahvistaa Keski-Suomen osaamista, tutkimusta, yritysyhteistyötä ja työpaikkojen syntyä.
Silti esitetyt kriittiset kysymykset olivat perusteltuja. Juuri tällaisissa tilanteissa päätöksentekijöiden velvollisuus on kysyä vaikeita kysymyksiä: mistä kustannukset syntyvät, mitä hyötyjä tavoitellaan ja miten riskit hallitaan.
Siksi tärkein kysymys ei ehkä ole, oliko Aster täydellinen hanke. Tärkeämpää on kysyä: opimmeko tästä jotain seuraavia päätöksiä varten?
Leila Lindell
äänekoskelainen maakuntaneuvos
aluevaltuuston ja kaupunginvaltuuston jäsen (kesk.)
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/