Lukijalta: Leikattu eläkeindeksi on palautettava ennalleen ostovoiman parantamiseksi
Harvat kansalaiset enää muistavat, että Lipposen hallitus 30 vuotta sitten otti käyttöön keskustan vastustuksesta huolimatta käyttöön eläkkeiden reaaliarvoa heikentävän leikatun eli taitetun eläkeindeksin.
Eri vaalien ehdokkaana monilla vaaliteltoille kansalaisia tavatessani vain ani harvat edes osaavat selostaa, mikä leikattu eläkeindeksi on ja mitä se eläkeläisten ostovoimalle merkitsee.
Kun työ- ja yrittäjäeläkejärjestelmät aikanaan luotiin, haluttiin niillä turvata tuolloin työiässä olleille ansiotasoa vastaavat eläkkeet. Myös eläkevakuutusmaksut maksettiin työ- tai yrittäjätulojen mukaan.
Näin eri eläkevakuutusmaksut saivat veroluonteisesti kerättyinä maksajiensa hyväksynnän, koska odotus oli, että eläkkeetkin aikanaan maksetaan ansio- tai yrittäjätulojen mukaan. Näin ainakin minä luotin.
Heti kuitenkin keksittiin niin sanottu eläkeindeksi, mikä tarkoitti, että eläkeläisille maksettavat eläkkeet maksettiin 50-prosenttisesti ansioindeksin ja 50-prosenttisesti elinkustannusindeksin mukaan.
Koska lähes aina ansioindeksi nousi enemmän kuin elinkustannusindeksi, jäivät jo tuolloin maksussa olleet eläkkeet ansiotason kehityksestä jälkeen.
Mutta koska tuolloin eivät kaikki eläkeläiset olleet vielä ennättäneet maksamaankaan eläkevakuutusmaksuja koko työelämänsä ajalta ja siksi saatavat eläkkeet olivat monien kohdalla pienet, ei ilmiöön suuremmin kiinnitetty julkista huomiota. Eläkkeiden pienuutta kuitenkin laajalti valiteltiin.
Tuo Lipposen hallituksen keksimä leikattu eläkeindeksi, missä eläkkeet seuraavat vain viidenneksellä eli 20 prosentilla ansioindeksin kehitystä, merkitsi kiihtyvää katastrofia eläkeläisten tuloihin. Tuo ratkaisu on ajanut monet eläkeläiset eläkeläisköyhyyteen, vaikka työvuosina olisivat olleet hyvätkin tulot.
Korostan, että keskusta vastusti eduskunnassa oppositiosta käsin tuota eläkeläisille tuhoisaa päätöstä. Toisin kuin kansaneläkkeen, ansio- ja yrittäjäeläkkeiden tarkoitus oli työajan tulotason mukainen eläketurva, koska eläkevakuutusmaksutkin maksettiin työ- tai yrittäjätulojen mukaan.
Palkansaajilla ne pidätetään kuten verotkin automaattisesti palkanmaksun yhteydessä.
Nyt tilanne on korjattava. Jos tulen kansanedustajan työhön takaisin, teen asiasta heti toimenpidealoitteen. Tiedän, että asiasta syntyy keskustelu, jota nyt en näe. Toki yleisesti valitetaan ostovoiman vähenemistä, mutta toimet asiantilan korjaamiseksi puuttuvat.
Olisiko oikein ja kohtuullista, että palattaisiin johdonmukaisesti ansioindeksin kehityksen mukaiseen eläkeindeksiin? Aikoinaan ollut niin sanottu puoliväli-indeksi, jossa eläkkeet seurasivat 50-prosenttisesti ansioindeksiä ja 50-prosenttisesti elinkustannusindeksiä, olisi toki parannus nykytilaan.
Se ei kuitenkaan olisi riittävä. Elinkustannusindeksiä näet koetetaan pitää todellisuudesta aina hieman jäljessä siihen vaikuttavien tuotteiden hintoja laskemalla, vaikka yleinen hintataso olisi nouseva ja inflaatio veisi rahan ostovoimaa.
Siksi tekisin aloitteen, että ansio- ja yrittäjäeläkkeiden tulee seurata ansioindeksiä. Kansaeläkkeen osalta on tehtävä erityistoimia, jotta sen varassa elävien toimeentulo taataan kunnolla eläketasoa korottamalla.
Väitän, että kaikkien eläkeläisten ostovoiman korottaminen olisi koko kansantalouden positiivinen generaattori. Väitän myös lujasti, että tämä kaikki koituisi erityisesti myös nuorempien ja työikäisten parhaaksi, koska eläkeläisten ostovoima saisi talouselämän pyörät pyörimään oikeaan suuntaan ja vauhdikkaasti!
Lauri Oinonen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/