Kokenutko kaikki tietää ja vanhassako vara parempi?
Suomalaisten eläkkeelle siirtymisen ikää on vähitellen saatu nostetuksi 63 ikävuoden tienoille. Eläkeikä on noussut, kun varhaiseläkkeelle jäämisen mahdollisuuksia on karsittu ja eläkeuudistuksia tehty.
Ruotsalaiset eläköityvät vähän päälle 64-vuotiaina ja norjalaiset 60-vuotiaina. Norjalaiset jatkavat sen jälkeen esimerkiksi osa-aikaista työntekoa, kun taas suomalaiset ovat joko eläkkeellä tai töissä.
Monella alalla on työvoimapulaa, ja sitä helpottamaan jopa yritetään houkutella jo eläkkeelle jääneitä tai eläkkeelle siirtymässä olevia henkilöitä. Aina fyysinen tai henkinen kunto ei salli työnteon jatkamista. Toisaalta eläkkeelle on jäämässä sukupolvi, joka on saattanut olla töissä ainakin 40 vuotta.
Mielessä käy ajatus: mikä on riittävä aika tehdä töitä? Lyhyemmän päivittäisen tai viikoittaisen työajan mahdollistaminen voisi helpottaa työvoimapulaa ja houkutella erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä töihin.
On myös työntekijöitä, jotka ovat tulleet lomautetuiksi tai joilta työ on kokonaan loppunut lähellä eläkeiän kynnystä. Työpaikoilla tai luottamustehtäviin henkilöitä valittaessa ei välttämättä arvosteta kokemusta ja sen tuomaa osaamista, vaan uusia tuulia ja uudenlaista ajattelua on kaivattu.
Uusien sukupolvien on ajateltu tuovan uutta osaamista, visioita ja strategioita. Joissakin tilanteissa voi olla kyse jopa iäkkäämmän ihmisen työntämisestä sivuun, ikäsyrjinnästä.
Toimintaympäristömme muututtua äkkiä yhä arvaamattomammaksi kokemuksesta saattaa tulla kaivattu resurssi niin työpaikoilla kuin luottamushenkilöpaikkoja täytettäessä. Onhan vielä meitä, jotka muistamme 70-luvun energiakriisin ja 1990-luvun laman. Niistä selvittiin!
Maailma on täynnä uusia uhkia, ja myös keinot niistä selvitä ovat uudenlaisia. Selviämisessä ei välttämättä olekaan kyse uhkan laadusta tai keinovalikoimasta. Tärkeintä on tieto ja varmuus siitä, että tästäkin selviämme.
Satakunnan keskustanaiset