Kepu, malttia energiapolitiikkaan!

Olemme paikallisesti vaarallisella tiellä, tehdessämme globaalisti hyvää. Energiapolitiikassa keskusta on aina peräänkuuluttanut pitkäjänteisyyttä, mutta nyt koimme turpeen osalta sen, mitä nopeat käänteet aiheuttavat. Esimerkiksi kuntien omistamat, turpeelle suunnitellut kaukolämpökattilat olisi kannattanut hyödyntää porrastetusti elinkaarien loppuun. Toki niin voidaan tehdäkin, mutta hinnat nousevat ensin veron vuoksi ja siksi, että turvetuottajat ajetaan alas.

Näyttää siltä, että nopea veroisku vyön alle pakottaa kunnat investoimaan vielä aavistuksen keskeneräisiin, ”maailman pelastaviin” laitteisiin. Kaukolämpöyhtiöiden osalta pidempi siirtymäaika olisi osoittanut, onko esimerkiksi syväporauksessa (geolämmössä) kustannustehokas ratkaisu tulevaisuuteen. Myös ilmalämpötekniikka polton yhteyteen on kehittynyt koko ajan.

Missä on nyt se ajatus, joka kehoitti käyttämään aikaa ja rahaa uusien tekniikoiden tekemiseen ja innovointiin, esimerkiksi turpeenpolttoa mahdollistavien tekniikoiden kehittämiseen?

Sama pätee maakaasun käyttöön; erittäin poukkoilevaa päätöksentekoa. Uudet terminaalit olivat hätinä valmiina, kun oltiin jo kieltämässä koko LNG:n (nesteytetty maakaasu) käyttö.

Jos olemme valmiita hyväksymään biokaasun energiantuotannossa niin voimme huoletta hyväksyä myös maakaasun käytön, molemmissa kun energiaa tuottava yhdiste on metaanikaasu (CH4).

Lisäksi luomalla ja edesauttaen LNG-jakeluverkoston laajenemista, luomme edellytykset syntyvien biokaasulaitosten tuottaman kaasun jakelulle. Pelkän biokaasun avulla emme saa laajaa jakeluinfraa koko Suomeen.

Rami Ala-Nisula
Kurikka