Joku on hukassa
Suomi oli maailman onnellisin maa, mutta olemmeko enää ja jatkossa? Nyt ei enää näytä ihan siltä, vaikka onnellisuuslaskelman pohjana olevat lukemat niin näyttäisivätkin.
Viime päivinä jopa päivittäin on alettu kysellä sitä, kuka olisi paras henkilö johtamaan neuvotteluja maan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kanssa yhteisen sovun löytämiseksi. Miksi? Koska pääministeri Orpolta (kok.) se johtajuus puuttuu, eikä tunnu sitä itse löytävän.
On esitetty Sixten Korkmania ja on esitetty presidentti Sauli Niinistöä, ja nyt sitten hallitus on nimennyt jo jonkun kansliavirkamiehen tuohon ”mahdottomaan tehtävään”, josta totta puhuen ei ole paljoa odotettavissa ihan vain siksi, että tehtävään valitulla tuskin on riittävää kompetenssia vaativista, jopa mahdottoman tuntuisista neuvotteluista.
Pelkällä paperiosaamisella ei näitä ratkota, on oltava paksua selkänahkaa, istumalihaksien kestävyyttä ja henkistä paineensietokykyä – ja mikä tarpeellisinta jo kovaksi keitettyä neuvottelijan ja sovittelijan ”työkokemusta CV:ssään”.
Minun tiedossani ei tällä hetkellä ole kuin yksi, joka täyttää nämä mitat. Hän on sen kirotun ”kikysopimuksen” ja sitä kautta kansantalouden uuteen nousuun johtaneen operaation räätäli. Hän on Juha Sipilä.
Mutta voi olla, että hän tuli ”niin puhtaaksihaukutuksi”, että kypsyi lopullisesti politiikasta, vaikka lahjojaanhan hän ei siinä menettänyt. Karttuipahan vain lisää mahdollisesti vielä ehkä tarpeelliseenkin paikkaan tarvittavaa kokemusta. Ja jos hän kaveria tarvitsisi, niin siihen ei parempaa tarvitse hakea, kuin Lauri Lyly.
Ihan vain viiden pisteen vihjeeksi maan johtajille, joilta juuri nyt puuttuu johtajuus ja uskallus pyytää apua.
Lauri Jokinen
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/