Hyvää äitienpäivää!

Vietämme tänä sunnuntaina äitienpäivää. Tuo päivä on meille jokaiselle tavalla tai  toisella merkityksellinen. Jokaisella meillä on tai on ollut äiti.

Pienen lapsen suhde äitiin on erilainen kuin aikuisen. Joskus suhde äitiin voi olla ristiriitainenkin. Silti lapsen ja äidin suhde on aina erityinen.

Äitienpäivän historia vie Yhdysvaltoihin, jossa sitä on vietetty vuodesta 1907 alkaen. Juhla vakiintui pian toukokuun toiseen sunnuntaihin presidentti Wilsonin julistettua sen kansalliseksi juhlapäiväksi. Nyt äitienpäivää vietetään kymmenissä maissa.

Äitienpäivän taustalla oli Anna Jarvisin ajatus siitä, että yhteiskunta ei ottanut huomioon riittävästi äitien asemaan kansakunnan teollistumisessa ja lasten kasvatuksessa. Vaikka maailma on sadassa vuodessa muuttunut, sama aihe on yhä ajankohtainen.

Nyt keskustelun keskiössä on vanhempainvapaat ja päivähoitopalvelut, joita myös varhaiskasvatukseksi kutsutaan. Paljon puhutaan siitä, että jokaisella lapsella pitäisi olla lakisääteinen oikeus riittävään varaiskasvatukseen.

Vastapainoksi voitaisiin kysyä, pitäisikö jokaiselle pienelle lapselle turvata oikeus oman äidin ja isän läsnäoloon. Omien vanhempien merkitystä ja tärkeyttä kasvatustyössä ei voi unohtaa.

Uusi ajankohtainen aihe on syntyvyyden voimakas lasku, joka uhkaa jo taloutemme ja  eläkejärjestelmämme kestävyyttä. Suomalaiset ja naiset ja miehet eivät kuitenkaan mieti perheen perustamista ja lasten syntymistä tällaisista lähtökohdista.

Siksi tarvitsemme lapsi- ja perheystävällisen yhteiskunnan. Tärkeintä on yleinen ilmapiiri ja yhteiskunnan arvot. Syntyvyyden määrää ei ratkaista pelkästään sillä, kuinka monta kuukautta äiti ja isä voivat hoitaa lasta kotona tai onko lastentarhanopettaja valmistunut ammattikorkeakoulusta vai yliopistosta.

Nämäkin ovat tärkeitä asioita ja on selvää, että lastentarhanopettajien palkkakuoppaankin on saatava korjaus. Älkäämme silti rakentako liian suurta ammattitaidon kynnystä hoivan ja huolenpidon antamiselle, jota pienet lapset ennen muuta tarvitsevat.

Omat lapseni alkavat olla jo isoja, nuorinkin kohta kymmenen vuotta.  Muistelenkin jo kaiholla aikaa, jolloin lapsemme olivat pieniä. Valvotut yöt ja itkut ovat unohtuneet.  Muistot pienten jalkojen tepsuttelusta ja  lapsen aidosta ilosta nostavat lämpimät tunteet pintaan. Julkisessa keskustelussa onkin liian vähän esillä se kuinka paljon lapset tuovat iloa elämäämme.

Mitä pienempiä lapset ovat, sitä enemmän tarvitsevat vanhempien hoivaa ja läsnäoloa. Tässä työssä äidin rooli on erityisen tärkeä. Äidit kulkevat mukanamme kuitenkin halki elämän.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummoille!

Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja.