Ruokitaan uteliaisuutta

Puolueiden samankaltaisuutta ja ideologisten erojen pienuutta murehdittiin reilu kymmenen vuotta sitten. Nyt elämme toisenlaista aikaa; puolueet eivät piilottele erojaan. Niitä myös etsitään ja osoitetaan.

Uutisjuttujen otsikoissa kehotetaan katsomaan puolueiden erilaiset näkemykset. Sosiaalisen median keskusteluissa otetaan kärkkäästi kantaa puolesta ja vastaan.

Tämä tuo omat haasteensa eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan. Vaali-illan jälkeen puolueet lähtevät etsimään yhteisiä nimittäjiä erojen sijaan.

Uuden hallituksen on rakennettava keskinäinen luottamus. On sovittava yhteisestä hallituksen arvopohjasta, talous- ja työllisyyslinjasta ja kuinka ratkaistaan ilmasto- ja koulutusasiat.

Keskustelun tyyli muuttuu oman mielipiteen oikeaksi todistelusta ja keskusteluvoittojen napsimisesta yhteisten tavoitteiden muodostamiseksi.

Onnistuakseen se edellyttää poliittisilta toimijoilta yli puoluerajojen uteliaisuutta katsoa oman tavoitteen ulkopuolelle, halua ymmärtää asioiden monia puolia. On kyettävä kuuntelemaan, olemaan kiinnostunut toisesta ja toisen asioista.

Se tuo puheeseen kaivattuja vivahteita mustavalkoisuuden sijaan ja kunnioitustakin toisen ratkaisuja kohtaan. Tätä olisi kaivannut ennen vaalejakin. Syvempää keskustelua asioista, joista ollaan eri mieltä. Se synnyttää uutta. Sitä tämä aika vaatii.

Ennen vaaleja Helsingin Sanomilla oli erinomainen teko. Teko, joka rikkoi jakoa meihin ja teihin. Lehti heitti haaste keskustella täysin päinvastaisesti asioista ajattelevan aiemmin tuntematon henkilön kanssa. Tämä ruokki vuorovaikutusta ja rikastutti keskustelua.

Keskustelut synnyttivät uutta tässä ehdottomuuden ajassa. Jotta uutta syntyi, niin siihen tarvittiin Helsingin Sanomien tarjoama alusta. Ja ennen kaikkea ihmisiä, joilla oli riittävästi uteliaisuutta kohdata uusi ihminen ja hänen mielipiteensä sekä valmiutta dialogiin.

Uteliaisuus on piirre, jota meidän jokaisen pitäisi vahvistaa ja ruokkia läpi elämän. Kyselyikä ei saa rajoittua vain lapsuuteen. Intoa selvittää ja ymmärtää asioita tarvitaan. Ilman uteliaisuutta käperrymme itseemme ja ajaudumme tilanteessa, jossa emme ole kiinnostuneita toisen näkemyksistä ja yhteisistä asioista. 

Asioiden selvittäminen kysymällä ja toiselta oppiminen lisäävät ymmärrystämme ja rikastavat maailmankuvaamme. Ja ne ovat yhdessä tekemisen keskeisiä elementtejä ja vastavoimana ohi puhumiselle. 

Uteliaisuus on voima, joka saa asioita tapahtumaan. Politiikassa tarvitaan enemmän uteliaisuutta, halua selvittää ja ymmärtää asioita, joita ei välttämättä tunne omakseen. Jatkuvien vastausten antamisen sijaan on oltava tilaa kysymyksille puolin ja toisin sekä keskustelulle.

Alkavalle vaalikaudelle toivotan runsaasti uteliaisuutta. Sitä 2020-luvulle siirtyessä tarvitaan. Ja ensitöikseen uusi eduskunta voisi uudistaa eduskunnan kyselytunnin formaatin keskustelutunniksi.