Matti Vanhanen, 60, haluaa risukot pois kasvun tieltä
Vuonna 1991 maa oli syöksynyt syvään lamaan. Oppositiosta iskemään päässyt keskusta sai kuitenkin kuuluisan ”veret seisauttavan vaalivoiton”. Se toi eduskuntaan myös paikallislehtimies Matti Vanhasen.
Nyt maan talous seisoo taas ja keskustan vaalivoitto on tuonut jälleen eduskuntaan myös Vanhasen, nyt entisenä pääministerinä.
Tänään keskiviikkona 60 vuotta täyttävä nurmijärveläinen löytää nykytilanteesta yhtäläisyyksiä neljännesvuosisadan taakse.
– Itse asiassa aikamoinen deja vu -tunnelma oli kyllä viime keväänä.
Vanhanen muistelee hämmästelleensä jo aikanaan sitä, miten oma tuntuma todellisuudesta ja puheet eduskunnan istuntosalissa olivat kuin eri maailmoista. Paikallislehdessä näki laman alkamisen jo kesällä -90, puolta vuotta aiemmin kuin tilastoista.
– Näki miten työpaikkailmoittelut loppuivat lehdistä.
Pääministeriksi Vanhasta ei nostanut lama, vaan osin sattumakin edeltäjä Anneli Jäätteenmäen kauden jäätyä tyngäksi.
Kahteen pääministerikauteen osui muun muassa EU-puheenjohtajuus, Yhdysvalloista lähtenyt talouden syöksy ja Nokian kännykkäbisneksen hiipuminen. Vaalirahoituksessa ja yksityiselämän käänteissäkin riitti selviteltävää.
Yksittäisistä kokemuksista raskain oli kuitenkin Kaakkois-Aasian tuhoisa tsunami. Sen yhteydessä improvisoitu valtionhallinnon, yritysten ja kolmannen sektorin yhteistyö oli Vanhasen mukaan kuitenkin vaikuttavaa.
– Ja huomaan, että hyvin paljon samantyyppistä yhteistyötä on myös tässä turvapaikkakriisissä.
Mieluisimmat muistot jäivät EU-tehtävistä, erityisesti EU:n perustuslaillisen sopimuksen eteen tehdystä työstä.
– Pitkien neuvottelujen jälkeen viimeisessä istunnossa 14 muuta pientä ja keskikokoista maata pyysivät minua käyttämään heidän kaikkien puolesta puheenvuoron. Se tuntui kyllä hyvältä.
Vanhanen ei koe pääministeriyden tuoman vallan nousseen päähän.
– Se vallan käyttö ei itsessään kauhean suurta mielihyvää tuo, hän vakuuttaa.
Konkaripolitiikko myöntää kuitenkin, että asioiden loputtomassa pyörityksessä etääntyy arkitodellisuudesta ja asioista, jotka ovat äänestäjille ja kansanedustajillekin tärkeitä.
Riskinä on, että asioita ryhtyy pitämään aina vain osana jotakin isompaa ratkaisua tai neuvottelupöydän pelinappuloina ja kauppatavarana.
– Siinä mielessä varmaan noin kaksi kautta on inhimillisesti katsoen maksimi, joka kannattaa yhden ihmisen harteille siinä tehtävässä antaa.
Sen Vanhanen myöntää, että tietynlainen kovakorvaisuus tehtävässä kasvoi. Yksi hänen periaatteistaan oli, että edestakaisin ei päätöksiä juuri veivattu.
– Niistä pidettiin kiinni, vaikka välillä ne eivät olleet omille kannattajillekaan kauhean miellyttäviä.
Politiikkaan paluu tuli eteen etuajassa, vaikka se alun perinkin oli ajatuksissa. Paluuta nopeutti taantuman jatkuminen ja sadoissa menestyvissä yrityksissä kiertäminen.
– Pääsin kartalle siitä, minkälaiset tekijät ohjaavat niitä omistajia, jotka Suomeen työpaikkoja luovat.
Samalla selvisi missio lähivuosiksi: normien purku eli maan talouden vapauttaminen sitä haittaavasta sääntelystä. Suomen taloushistorian tärkein päätös oli entisen pääministerin mielestä elinkeinovapauden synnyttäminen 1870-luvulla.
– Sen jälkeen on toistasataa vuotta sitä elinkeinovapautta kavennettu mitä erinäisimmillä säännöillä. Nyt sitä on aika vapauttaa ja luottaa siihen, että innokkaat, idearikkaat ihmiset pääsevät jo nuorena toteuttamaan itseään.
Vanhanen uskoo, että Juha Sipilän johtajuudesta tullaan muistamaan nimenomaan normien purkaminen, siirtyminen massiivisen sääntelyn yhteiskunnasta enemmän vapauden suuntaan.
Merkkipäiväänsä Vanhanen viettää Nurmijärvellä juhlaseminaarilla ja vastaanotolla. Seminaarin aiheena on rakentaminen ja hajautettu asuminen.
– Valitsin itse sen aiheen, se on ollut minulle läheinen koko politiikassa toimimisen ajan, hän kertoo.