Karina Jutila:

Värittynyt asiantuntemus

Blogi

Vilkkaat viikot jatkuvat. Ensin elettiin eduskuntavaalit. Nyt rakennetaan hallitusta, innostutaan EU-vaaleista, ja piakkoin vaihdetaan pari puoluejohtajaa.

Poliitikot, toimittajat ja mediasta tutut asiantuntijat ovat lujilla. Analysoitavaa ja spekuloitavaa riittää.  

Tutkijoille julkisuudessa esiintyminen on tarkan harkinnan paikka. Vaikka kutsu uutisstudioon lämmittää, ennen myöntymistä on mietittävä, olenko pätevä tässä aiheessa ja ehdinkö päivittää tietoni.  

Viime kuukausien perusteella itsekritiikkiä voisi olla enemmän. Ilmiöiden palastelu onnistuu tutkijalta, mutta vaikeampaa on tunnistaa, mitkä taustatekijät vaikuttavat asioiden kulkuun.

Tuloksena voi olla todellisuutta vain hipaiseva arvio ja pahimmillaan tulkinta vailla suhteellisuudentajua. Oikaistavia asiavirheitäkin on nähty.

Vaalikauden alkupuolelta jäi mieleen asiantutkija, joka radiouutisissa piti kovasti mahdollisena hallituksen kaatumista päivän kärhämään. Viestit eduskunnasta kertoivat, että kyse oli normaalista politiikan lämmittelystä, ei loppupeleistä. Radionkuuntelijat jätettiin kuitenkin kriisitunnelmiin.

Asiantuntijatyössä itse kullakin on huonot päivänsä.

Asiantuntijatyössä itse kullakin on huonot päivänsä. Täydellistä tietäjää ei ole.

Professori Hiski Haukkala pohtii tuoreessa Politiikka-lehdessä tutkijan työtä. Hänen mukaansa täydellisyyden tavoittelun sijaan kannattaa pyrkiä tähdelliseksi tutkijaksi. Vapaudestaan tinkimättä tiedeyhteisön tulee ”hengittää ulospäin maailman suuntaan ja tahtiin”. 

Presidentin esikunnassa vaikuttanut Haukkala korostaa, että tutkijoita tarvitaan käymään faktapohjaista ja eettisesti korkeatasoista julkista keskustelua.

Tehtävä on tärkeä ja vaikea. Viileät suomalaiset ovat innostuneet politiikasta, mutta vuoropuhelu uhkaa hävitä ohipuhumiselle, eikä totuuden ja rehtiyden arvo ole entisellään. Myös toimitusten kiireet ja osaaminen vaikuttavat keskustelun tasoon.

Laadukkaita, ymmärrettäviä ja tosiasioissa pitäytyviä puheenvuoroja tarvitaan, ja tutkijoiden on tunnistettava vastuullinen paikkansa.

Vaikka yksityiskohtien analysointiin on helppo upota, taitava tunnistaa olennaisen ja kertoo sen kiinnostavasti.

Parhaimmillaan hän pystyy vahvistamaan julkista keskustelua tutkimustiedolla ja oivallisilla kysymyksillä, eikä kiireessäkään unohda asiantuntija-arvion ja mielipiteen eroa.

Sähköistynyt ilmapiiri ei horjuta tähdellisen tutkijan työotetta. Ammattilainen arvioi tinkimättömästi niitäkin, joista mielessään melkein tykkää. Hän näkee pöydällä politiikan värikynät, mutta tietää, etteivät ne ole hänen käytössään.

Karina Jutila