Paheiden pesä vai parempaa

No to Racism -kampanja siivoaa syrjintää pallokentiltä. KiVa Koulu -ohjelmalla vähennetään koulukiusaamista. Reilun kaupan järjestelmällä parannetaan tuotantoa, ja #MeToo:lla naisten asemaa.

Reiluutukset eivät ole levinneet politiikkaan. Viime vuodet ovat olleet kärjistysten ja väärinymmärrysten aikaa. Parannuksen tekijöitä ei näy, vaikka riitely kyllästyttää kansalaisia, kuten e2:n taannoinen tutkimus osoitti.

Kärjekkään sanankäytön taitajat ottavat tilansa ja eri näkökulmia pohdiskelevat jäävät jalkoihin. Ajankohtaisohjelmissa penkkejä kuluttavat samat takamukset, ja väljähtyneet vastakkainasettelut kiinnostavat vain niiden käyttäjiä.

Vuorosanat voi arvata ennalta, kun työelämästä puhuvat keskusjärjestöjen miehet tai sotesta hallituksen ja opposition innokkaimmat.

Näin voidaan jatkaa, ja perustella jankkaava keskustelu sananvapaudella tai muulla käyttökelpoisella dogmilla. Toinen vaihtoehto on nostaa tasoa.

Vuosi ennen eduskuntavaaleja on hyvä hetki pohtia millä otteella yhteiskunnan epäkohdista puhutaan. Jos päättäjät välittävät myös arempien, politiikan kieroiluja karttavien suomalaisten mielipiteistä, keskustelukulttuurille tehdään vähintäänkin pintaremontti.

Edes yhden seminaarin verran eduskuntapuolueiden puheenjohtajat voisivat miettiä miten puhuvat toisilleen ja yleisölle. Onko tarkoitus jättää vaikutelma, että politiikka on tyhjänpäiväistä sanailua, vaikka kulissien takana on vastuullisuutta, kumppanuutta ja yhteistyökykyä kuten työelämässä pitääkin? Mitä reilu peli voi tarkoittaa tämän ajan politiikassa?

Helsingin Sanomat ja Yle ovat viime päivinä avanneet keskustelua hyveistä. Sana vie ajatukset menneeseen ja tuntuu digiaikaan yhtä sopivalta kuin liitutaulu ja piirtoheitin yhdessä. Hyve on kuitenkin oiva sana auttamaan itse kutakin pyrkimyksissä fiksumpaan elämäntapaan ja toisten kohteluun.

Politiikan käytöspohdinta voisi tuottaa vaikka viisi perushyvettä kansanedustajien huoneentauluksi. Naiivi idea on sopiva ainakin niille, jotka kantavat huolta päätöksentekokyvystä ja kansalaisten luottamuksesta ja ymmärtävät millaista tyhjäkäyntiä nykyiset näytelmät ovat.

Tässä pohjaehdotukset hyveiksi, joilla voi kunnioittaa kansanvaltaa: älä valehtele, älä pilkkaa, kuuntele ja pohdi ennen uuden ajatuksen tyrmäämistä, jaa tietoa ja osaamista, muista empatia.