Kauppaa lapsilla
Perjantaina uutisoitiin, että valtio pyytää anteeksi lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluilta lapsilta. Anteeksipyynnön esittää perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula lapsen oikeuksien päivänä.
Jyväskylän yliopistossa on tutkittu sijaishuollossa vuosina 1937–1983 olleiden kokemuksia. Lähes 300 haastatteluun perustuva tutkimus kertoo, että lapset kokivat fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa ja nöyryytystä. Kaikkein väkivaltaisimpia olivat koulukodit.
”Se ei ollut mikään koulukoti, se ”koti” pitää jättää kokonaan pois niistä asioista. Se oli tuholaitos. Me emme olleet ihmisiä enää siinä vaiheessa, kun laitoksen ovet suljettiin. Me olimme vankeja ja teimme pakkotyötä. Siis lapsiorjuutta”, sanoi 12-vuotiaana koulukotiin joutunut Heino Saaristo Ylen haastattelussa.
Lasten tilanteesta on syytä olla huolissaan edelleen. Unicefin mukaan pakolaislasten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Jopa 28 miljoonaa lasta on joutunut konfliktien ja väkivallan vuoksi jättämään kotinsa.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat yksin matkustavat lapset. Pakenevat alaikäiset ovat alttiita hyväksikäytölle ja ihmiskaupalle.
Suomalaiset voivat vain kuvitella, missä tilanteessa vanhemmat ovat, kun lapsi lähetetään yksin matkaan. Epätoivo ja kuolema pakottavat.
EU-maihin tulee eniten lapsipakolaisia Syyriasta, Irakista ja Afganistanista. Hengenvaaralliset olosuhteet ja kärsimys eivät saa kaikkien mieltä heltymään.
Kauniaisissa herättiin vastustamaan perhekotia, johon on tarkoitus sijoittaa yhdeksän alaikäistä pakolaista. Edes hyväosaisimmat eivät näytä muistavan mitä lapsen oikeudet tarkoittavat.
Edes hyväosaisimmat eivät näytä muistavan mitä lapsen oikeudet tarkoittavat.
Lapset voivat jäädä jalkoihin myös silloin, kun tavoitellaan liiketaloudellista voittoa.
Into Kustannus on markkinoinut Anneli Auerin kirjaa näyttävästi viime kuukausina, vaikka Auer on saanut 7,5 vuoden vankeustuomion lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.
Kirjailijan esittelyssä kerrotaan perhe-elämästä, ja muistelmissa luvataan kuvata tarkasti ja sujuvasanaisesti murhayötä ja sen jälkeisiä tapahtumia.
Perustellusti voi kysyä, miksi kustantaja tällaiseen ryhtyy. Ei ainakaan lasten edun vuoksi.