Purra sai oman halla-ahonsa
Perussuomalaisten puoluekokous valitsi uudelleen kaksi tärkeintä johtajaansa, puheenjohtajan ja puoluesihteerin. Vahvasta luottamuksesta johtajiin valinnat eivät kuitenkaan kerro. Vastaehdokkaat tiedettiin heiveröisiksi.
Ja vaikka Riikka Purraa henkilönä aidosti kannatetaankin, hänen politiikkaansa ei. Kun puolue menettää kahdessa vuodessa puolet kannattajistaan, on tyytymättömien määrä väistämättä suuri.
Se purkaantui 1. varapuheenjohtajan vaalissa, kun räikeäpuheinen historioitsija Teemu Keskisarja voitti Purran lähimpiin kuuluvan sisäministeri Mari Rantasen. Tulos oli kiistatta ankara epäluottamuslause Purralle ja Orpon hallituksen politiikalle.
Se tarkoittaa vaikeuksia hallitukselle. Purran on vaikeampaa saada eduskuntaryhmässä hyväksyntää niille päätöksille, joita hänen on valtiovarainministerinä tehtävä. Kun toinen puoli ryhmän kansanedustajista on menettämässä paikkansa eikä juuri kukaan voi olla varma omastaan, napinointi muuttuu äänekkäämmäksi ja pahimmillaan kapinoinniksi.
Keskisarjan voitto lisää protestien voimaa eduskuntaryhmässä, onhan juuri todistettu puolueväen enemmistön tahtovan ”muutosta”, mikä se sitten konkreettisesti olisikaan.
Ainakin se tarkoittaa monia näkyviä irtiottoja kokoomuksen linjauksista. Ja varmasti lisääntyvää julkista riitelyä omaa profiiliaan yhä liberaalisemmaksi linjanneen RKP:n kanssa. Suomen rasistisimpana aloittaneesta ja A. O. Freudenthal -mitaleja jakaneesta puolueesta on tullut äärisuvaitsevaisin, vastapaino hallituksessa sekä perussuomalaisille että fundamentalistisille kristillisdemokraateille.
Vaikka valtamedia asennoituu lähtökohtaisesti liberalistisesti ja vieroksuu kansalliskonservatismia, ei se voi olla antamatta paljon nykyistä enemmän huomiota Keskisarjalle ja hänen mielipiteilleen. Niitä mies itsekin sanoo äärimmäisiksi ja vaatii puolueelta samaa ”Voitto tai kuolema” -hengessä. Vaikka ne tympivät suurinta osaa suomalaisista, sitä enemmän ne löytävät vastakaikua perussuomalaisten syvissä riveissä.
Purra tietää saaneensa Keskisarjassa oman halla-ahonsa, joka uhkaa syödä hänen suosionsa ja kannatuksensa, aivan kuin Halla-aho teki Soinille. Hänen mandaattinsa jatkuu kyllä vaalikauden loppuun, mutta eduskuntaryhmän ja puoluejärjestön kokoukset tulevat olemaan piinallisia. Jos rökäletappioiden sarja saa jatkoa kevään 2026 eduskuntavaaleissa, puheenjohtaja vaihtuu väistämättä. Silloin Keskisarja ei haasta enää varapuheenjohtajaa.
Purra puolustautunee lähestymällä sanallisella tasolla Keskisarjan sanomaa, koska tietäähän hän sen miellyttävän keskivertopersua. Esimerkin tarjosi jo puoluekokouksen avauspuhe, joka sivuutti lähes kokonaan ajankohdan suuret kysymykset, talouden ja turvallisuuden ja keskittyi maahanmuuton todellisiin ja luuloteltuihin negatiivisiin seurauksiin sekä suomalaisuuden tunteelliseen puolustamiseen ja jopa pelastamiseen kulttuurikadolta ja jossakin suunnitellusta ”väestönvaihdokselta”.
Kiirettä tappiollisiin vaaleihin ei ole kenelläkään.
Hajoaako hallitus kesken kauden, näkyy kyseltävän.
En sitä usko. Kovenevat puheet jäävät puheiksi. Purra lupasi uusia isoja leikkauksia, koska tavoitteesta, julkisen talouden tasapainottamisesta, ei tingitä eikä mittavia verohelpotuksia peruta. Naton määräämät lisämiljardit on löydettävä jostakin. Niin isoja summia ei kehitysavusta tai yritystuista löydy, vaan pakko on koskea edelleen köyhien ja sairaiden etuuksiin ja palveluihin. Ja velka kasvaa vääjäämättä uusiin ennätyksiin.
Hallitus jatkaa. Kokoomus hoitaa tulonjakopolitiikkaa omiensa hyväksi, Keskisarja puhuu yhä jyrkempiä ja varautuu ottamaan oppositioon palaavan puolueen johtoonsa. Kiirettä tappiollisiin vaaleihin ei ole kenelläkään – EVAn tuore kysely osoitti hallituspuolueidenkin kannattajien uskon hallituksen onnistumiseen taas heikentyneen.