Päämääräksi punamulta?

Suomen Kuvalehti (30.11.) kyseli Antti Rinteeltä, mitä kysymyksiä hän hallitustunnustelijana esittäisi ja kuinka itse niihin vastaisi.

Niiden perusteella yhteistyö syntyisi helpommin keskustan kuin kokoomuksen kanssa.

Rinteen punamultahallitus olisi ensimmäinen demarin johtama sitten Sorsan IV:n, 1983-87. Viimeinen keskustalaisen johtama, Vanhasen I, lopetti 2007.

Punamultayhteistyöllä on saavutettu historian parhaat tulokset, niin ulkopolitiikassa kuin isoissa reformeissa. Kallio nimitti ensimmäisen viime hetkellä ennen talvisotaa. Kekkosen viidestä hallituksesta kolme oli punamultapohjaisia, samoin ensimmäinen hänen nimittämänsä (Fagerholm II).

Yhteistyö katkesi vuosikymmeneksi, kun Tannerin paluu hajotti SDP:n. Vuodesta 1966 Kekkonen nimitti taas mieluimmin demarijohtoisia punamultahallituksia. Koivisto jatkoi linjaa.

Se katkesi henkilösuhteisiin. Tannerin roolissa oli Väyrynen, joka haastoi ensin Sorsan ja sitten Koiviston ja hävisi.

Seurasi Holkerin sinipuna, Ahon porvarihallitus ja kaksi Lipposen sinipunaa. Punamulta palasi vielä yhdeksi kaudeksi. Sen jälkeen on hallittu porvari- tai sinipunapohjalla.

Jos asiat ratkaisisivat ja vaalit menisivät gallupien nyt lupailemalla tavalla, syntyisi Rinteen johtama punamultahallitus.

Kari Hokkanen

Kun Sipilä valitsi kokoomuksen, Rinne pettyi syvästi.

Pidän valintaa virheenä. Kokoomus olisi ollut oppositiossa kesympi ja voimattomampi kuin SAK-SDP. Sote- ja maakuntauudistus olisi jo perillä. Valinnanvapaushan siinä on takkuillut.

Seuraavan hallituksen suurin kysymys on, kuinka jättireformi lopulta toteutetaan.

Rinteen mukaan julkinen sektori voi olla myös palvelujen tuottaja, ja tärkeimmälle järjestäjälle eli maakunnalle tulisi antaa verotusoikeus. Kyllä ne ehdot keskustalle kelpaisivat, kokoomukselle vaikeammin.

Uusi hallitus aloittaa laskusuhdanteessa. Vaikka Sipilä on saanut talouden perustan kuntoon, ei seuraavallakaan juuri jakovaraa ole. Työllisyysastetta on edelleen nostettava eli palkat ja tulonsiirtoetuudet voivat nousta erittäin hillitysti. Ilmastonmuutoksen hillitseminenkin maksaa.

Jos asiat ratkaisisivat ja vaalit menisivät gallupien nyt lupailemalla tavalla, syntyisi Rinteen johtama punamultahallitus. SDP:n ykkössijaa uhkaa kuitenkin vihreiden virkistyminen. Orpo voi mennä edelle ja miksei vielä Sipiläkin.

Keskustassa muistellaan Esko Ahon loppukiriä ennen vuoden 1995 vaaleja. Pääministeripuolueen kannatus nousi neljässä kuukaudessa viidellä prosenttiyksiköllä. Ylen viimeisessä ero kärkeen oli 4,5. Joka kolmas ei vielä tiedä valintaansa.

Olipa paalupaikalla kuka tahansa, hallituspohja muuttuu jo sinisten katoamisen myötä. Se hillitsee vaaliväittelyjen sanankäyttöäkin, lupauksia ja täystyrmäyksiä. Rinne ei sano Orposta samaa kuin neljä vuotta sitten Stubbista, ja Sipilä on hillitty jo luontojaan. Tuskin vaalikeskusteluissa ainakaan tärkeimpiä yhteistyön ovia suljetaan.

Neljä vuotta sitten suuri enemmistö toivoi hallituspohjaksi punamultaa. Miksi ei siis palattaisi siihen, kumman johdolla tahansa?