Ratkaisu epäonnistui ja ongelmat jäivät

Työmarkkinajärjestöjen neljäs yritys yhteiskuntasopimuksen synnyttämiseksi epäonnistui kuluvalla viikolla, valitettavasti.

Talouden kilpailukykyä vahvistavaa työmarkkinaratkaisua olisi tarvittu kipeästi, sillä Suomen talous on yhä kovassa kohmeessa eikä selvää käännettä ole näköpiirissä. Ongelmat eivät ole kadonneet.

Neuvotteluyritys päättyi umpikujaan, kun yksi työmarkkinoiden avainaloista – kuljetusalan AKT – ilmoitti yksiselitteisesti jäävänsä mahdollisen sopimuksen ulkopuolelle. Tätä ei voi hyväksyä.

Sopimuksen kattavuus ja yhteisiin talkoisiin osallistuminen ovat tällä kertaa tavallistakin tärkeämpiä, kun kyse on niukkuuden jakamisesta ja omista eduista tinkimisestä.

Ei ole reilua eikä oikein, että yksi ryhmä voisi jäädä vapaamatkustajaksi. AKT:n ulosjääntiin liittyy tietenkin myös suuri työrauhahäiriöiden riski.

Työantajapuolenkin sopimishalua on epäilty. Tämä on väärä tulkinta.

Myös työnantajien mielestä yhteisen ratkaisun syntyminen olisi ollut parempi vaihtoehto kuin se, että maan hallitus joutuu toimimaan yksin suomalaisen työn kilpailukyvyn parantamiseksi.

Yhteiskuntasopimus olisi parempi vaihtoehto ainakin kolmesta syystä: Yhteisen ratkaisun syntyminen loisi varmasti paremmat edellytykset paikalliselle sopimiselle kuin se, että työmarkkinajärjestöt jäävät eripuraisina odottamaan ensi syksyn neuvottelukierrosta.

Paikallinen sopiminen on yritysten pärjäämisen kannalta avainasioita.

Yhteinen ratkaisu loisi työmarkkinoille vakautta. Riski työrauhahäiriöistä vähenisi, ja työrauha olisi toivottavasti paremmin turvattu kuin toisessa vaihtoehdossa.

Kolmanneksi työmarkkinajärjestöillä oli näytön paikka. Suomea ei ole ennenkään rakennettu riidalla, vaan vaikeudet on voitettu yhteistoimin.

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Tuleeko vielä viides yritys vai menemmekö eteenpäin hallituksen kilpailukykypaketilla?

Yksi on kuitenkin selvää: jotakin pitää tehdä. Nykyisellä menolla Suomen talouskasvu ei riitä hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen.