Askel askeleelta uuteen soteen
Olen saanut kevään aikana tutustua henkilökohtaisesti yhteen toimivampaan julkisen terveydenhuollon palveluun – lastenneuvolaan. Palvelua käyttäessäni on mieleeni ajautunut pohdinta siitä, mitä äitiys- ja lastenneuvoloille tapahtuu sote-uudistuksen yhteydessä.
Sote-uudistus taitaa olla jo monen kansalaisen mielessä lähes kirosana. Uudistusta on yritetty puskea eteenpäin jo ainakin kolmella vaalikaudella. Viime vaalikauden lopussa mukana olivat kaikki eduskuntapuolueet, ja silti pöydällä ollut malli törmäsi perustuslakiin.
Tavoitteet uudistukselle on ollut suhteellisen helppo yhdessä asettaa: toimivat hoitoketjut, terveyserojen kaventaminen, tasa-arvon edistäminen ja kustannusten kasvun hillitseminen.
Mutta sellaisen mallin rakentaminen, jolla tavoitteisiin päästäisiin, on osoittautunut vaikeaksi. Siksi olen ollut kuluneen vuoden aikana hyvilläni, että Juha Sipilän hallitus on kyennyt tekemään päätöksiä, miten uudistus tullaan toteuttamaan.
Olen ollut hyvilläni, että Juha Sipilän hallitus on kyennyt tekemään päätöksiä sote-uudistuksesta.
Jutta Urpilainen
Viime viikkoina olen kuitenkin törmännyt yhä useammin uuteen tavoitteeseen, josta näyttää tulleen julkisessa keskustelussa koko sote-uudistusta johtava asia. Se on valinnanvapauden lisääminen. Tätä ihmettelen.
Hallitus on linjannut, että asiakkaan valinnanvapauden piirissä olevat julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut pitää yhtiöittää. Vaikka valinnanvapaus on periaatteena jalo, tulisi samaan aikaan kuitenkin huolehtia siitä, että terveyspalveluista ei tule pelkkää bisnestä.
Monet professori-tason asiantuntijat arvioivat, että hallituksen malli ei tuo tavoiteltuja säästöjä eikä turvaa sote-palveluiden integraatiota.
Valinnanvapausmalli uhkaa myös terveyden tasa-arvotavoitteita. Mats Brommelsin työryhmän viime viikolla julkistetun loppuraportin mukaan yksi uhkakuva liittyy yksityisten sairasvakuutusten lisääntymiseen.
Yksityiset vakuutukset aiheuttavat tietyn ohituskaistan nopeaan hoitoonpääsyyn ja parempiin palveluihin. Esimerkiksi pienituloiset joutuvat tässä yhtälössä toisen luokan kansalaisiksi terveyspalveluiden käyttäjinä.
Asiantuntijat ovatkin varoitelleet, että nyt tehdään liian paljon kerralla. Ensin tulisi perustaa uudet järjestäjätahot, toteuttaa integraatio ja rahoituksen uudistus, ja vasta tämän jälkeen miettiä valinnanvapauden laajentamista. Tämä oli myös alkuperäinen hallitusohjelman työjärjestys.
Keskustan omassakin sote-linjauksessa todetaan, että uudistusta ei voi toteuttaa kertarysäyksellä, vaan on edettävä askel askeleelta ja otettava oppia myös muiden maiden kokemuksista.
Hallituksen tulisikin ottaa esitetyt huolet vakavasti ja aidosti uudelleenarvioida sote-uudistuksen marssijärjestystä. Kiireellisin korjattava ei varmastikaan ole oikeus valita palveluita. Hyppy tuntemattomaan ei ole välttämätön.