Politiikan toipilas
Muutama viikko sitten pidettyjen alue- ja kuntavaalien ilta oli keskustan suhteen paljastava. Kun ennakkoäänien jakauma rävähti televisioruutuihin, Apollonkadulla vaali-iltaa viettäneiden kasvoista näki helpotuksen määrän. Tuuletukset olivat näyttäviä, ilo oli aitoa.
Keskustalla ja sen johdolla oli kieltämättä syytä juhlaan. Viime vuodet ja niihin sisältyneet vaali-illat ovat tarjonneet puolueelle perin vähän ilonaiheita. Keskustasta on kymmenessä vuodessa tullut suomalaisen politiikan toipilas, jolle jokainen eilistä parempi päivä on arvokas.
Vaali-illan jälkeen prosentit ja plussat ovat vähitellen asettuneet oikeisiin mittasuhteisiin. ”Miksi keskusta voitti vaalit”, kysyttiin Timo Soinin televisio-ohjelmassa. Yhtä hyvin olisi voinut kysyä, miksi keskusta voitti niin vähän: toisen oppositiopuolue SDP:n numeroihin verrattuna keskustan vahvistumista voi perustellusti pitää vaatimattomana.
Mutta synkistely ja vähättely sikseen, toipilaalle terveyden paraneminen on pääasia. Olon edelleen kohentuessa ja voimien lisääntyessä kaikki on mahdollista.
Politiikassa se tarkoittaa paluuta vallan ytimeen, pääministeripuolueeksi. Tämä onkin keskustan tavoite seuraavissa eduskuntavaaleissa, ilmoitti puheenjohtaja Antti Kaikkonen ennen vappua pidetyssä puoluevaltuuston kokouksessa.
Kuulostaa tutulta ja turvalliselta keskustalta. Kymmenen vuoden takaiskujen jälkeen puolueväen itsetuntoa pannaan kuntoon asettamalla rima niin korkealle kuin sen kotimaan politiikassa voi vain asettaa. Kokonaan toinen asia on, onko tavoite realistinen vai ei.
Keskusta näyttää alue- ja kuntavaalien jälkeen muutenkin palanneen vanhoille urille. Sinipunalla pelottelu uppoa keskustaväkeen aina, viime vaalikauden hallituspohjan vastenmielisyydestä on pienen tauon jälkeen hyvä muistuttaa ja niin edelleen.
Puolueessa tuntuu olevan vahva usko siihen, että lääkitys, jolla keskusta palasi korpivaellukseltaan takaisin elävien kirjoihin, on oikea ja toipilasta edelleen vahvistava. Asian voi nähdä toisinkin.
Kuulostavatko keskusta ja puolueen valitsemat puheenaiheet jokseenkin samoilta, jotka työnsivät maineikkaan kansanliikkeen kannatuksen kymmenisen vuotta sitten luisuun?
En ole poliittisen terveydenhuollon ammattilainen, mutta politiikan pitkäaikaisena tarkkailijana jäisin vielä silmä kovana seuraamaan keskustan toipumisen etenemistä. Terveeksi keskustaa en vielä julistaisi.
Alue- ja kuntavaalit ovat keskustan leipälaji, mutta niiden tuloksen perusteella ei voi ennustaa vuoden 2027 eduskuntavaalimenestystä.
Keskustan tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, löytääkö puolue seuraavien 20 kuukauden aikana yhteyden äänestäjäryhmiin, joiden luottamuksen se on 10–20 vuoden aikana menettänyt.
Se vaatii uusia rohtoja ja rohkeutta. Tämän hetken yhteiskunnallisessa ilmapiirissä pelkät löysät puheet eivät riitä, tarvitaan myös tekoja.