Poliittinen välihuomautus tehtävän vaihtuessa

Poliitikon elämä on lähtemistä ja tulemista. Hetken ollaan kiihkeästi mukana asioiden hoitamisessa, mutta pian taas matka jatkuu ja kaikki muuttuu.

Omalla kohdallani on juuri nyt käsillä siirtyminen kuudeksi vuodeksi sitoutumattoman virkamiehen tehtävään EU:n tilintarkastustuomioistuimeen. Uudessa roolissani poliittinen osallistuminen ei ole enää mahdollista, mutta politiikkaa tietenkin seuraan koko ajan.

Tulevaisuudesta ei toki kukaan tiedä, mutta ainakin toistaiseksi tämä on viimeinen kolumnini Suomenmaassa. Silti vielä ei ole poliittisen testamentin aika.

Poliitikon urallani on ollut menestystä mutta myös vastoinkäymisiä. Olipa tapahtunut mitä tahansa, menneiden liiallinen märehtiminen ei yleensä tuota mitään hyvää. Haluan sen sijaan katsella mielessäni isompaa kuvaa, koko tätä reilun kahdenkymmen vuoden matkaa.

Päällimmäiseksi tunteeksi mielessäni nouseekin juuri kiitollisuus. Politiikan saralla yksin yrittävä ei saa syntymään mitään. Kiitoksille on aina aihetta, kun jotain saadaan aikaan, koska se on todennäköisesti aina toimivan yhteistyön tulosta.

Tässä vaiheessa haluan vilpittömästi kiittää Suomen Keskustaa ja kaikkia sen toimijoita, joiden kanssa olen tehnyt töitä vuonna 1995 tapahtuneesta kansanedustajaksi valinnastani lähtien. Mepiksi siirtyminen vuonna 2004 muutti työskentelyn luonnetta, mutta hyvä yhteys kotimaahan on silti säilynyt. Lämmin kiitos myös kaikille äänestäjilleni ja tukijoilleni, sillä juuri te olette tehneet tämän kaiken mahdolliseksi.

Kun 23 vuotta sitten tulin valituksi eduskuntaan, oli silloin mukana olleilla poliitikoilla keskeisenä periaatteena kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuuden vaatimus. Viime vuosina mukaan on tullut sellaista sukupolvea, joille politiikanteossa on tärkeämpää luoda lähtökohdat valinnanvapaudelle kuin edellyttää yhteiskunnan kaikessa toiminnassa jokaisen yhdenvertaisuutta. Tällainen suuntaus huolettaa. Valinnanvapauden nimissä haaveillaan tulevaisuudesta, jossa ei enää vaalittaisi pyrkimystä taata hyvinvointi kaikille.

On valitettavaa jos hyvinvointivaltiosta siirrytään valinnanvapausvaltioon. Tällainen kehitys johtaisi syvään yhteiskunnan kahtiajakoon, joka on kauhistus minun sukupolvelleni. Itse haluan edelleen tehdä työtä sellaisen yhteiskunnan toteutumiseksi, jossa kannetaan huolta myös niistä, joilta mahdollisuudet valintoihin puuttuvat. Vahvistamalla hyvinvointiyhteiskunnan periaatteen mukaista politiikkaa luodaan parhaiten edellytyksiä myös heikoimmassa asemassa olevien valinnanvapauden toteutumiselle.

Kiitokset näistä vuosista, pidetään yhteyttä!