100-vuotias eurooppalainen Suomi

Kun katalonialainen kollegani näki takinlävessäni Suomi Finland 100 -pinssin, halusi hän onnitella itsenäisyytemme johdosta.

”Teillä on itsenäisyys, joka meiltä puuttuu”, hän totesi pettyneenä. Tuolloin tajusin jälleen, että itsenäisyys ei ole itsestään selvä asia.

Venäjän yhteiskunnallinen sekasorto ja keisarillisen hallintokoneiston kukistuminen vuonna 1917 olivat tekijöitä, jotka loivat edellytykset Suomen itsenäisyydelle. Suomen muotoutuminen erilliseksi kansakunnaksi oli kuitenkin laaja-alaisen kehityksen tulos.

Kieli, kulttuuri, uskonto, poliittinen kehitys, hallinnon rakenne, maantieteellinen sijainti ja aiemmat yhteydet naapureihin tekivät itsenäistyminen mahdolliseksi.

Pääasiassa Ruotsin kautta olimme saaneet ne keskeiset kulttuuriset, sivistykselliset ja eettiset arvot, jotka mahdollistivat kirjakielemme ja kansallisen identiteettimme muodostumisen.

Ainakin tuhat vuotta Suomi on ollut kiinteästi yhteydessä Eurooppaan.

Sen seurauksena Suomesta muodostui eurooppalainen maa, jonka kansa jakaa muiden eurooppalaisten kanssa samat arvot sekä yhteisen sivistyksellisen ja kulttuurisen perustan.

Suomalaiset piirteet eivät silti ole hävinneet mihinkään. Siksi meidän ei pidä nähdä EU:ssa tai eurooppalaisuudessa tarpeettoman suurta uhkaa. Hyvinvointimme ja menestymisemme ovat riippuvaisia siitä yhteistyöstä, johon olemme kiinteämmin päässeet mukaan EU-jäsenyyden myötä.

Nyt kun talouskriisi hellittää ja EU alkaa jälleen uudistua, meidän on syytä huolehtia, että mahdollisuutemme riippumattomaan päätöksentekoon eivät kapene.

EU:n on myös tulevaisuudessa oltava itsenäisten valtioiden välinen yhteistyöjärjestö. Valmiuttamme yhteistyöhön toisten EU-maiden kanssa on vaalittava.

Nyt kun juhlimme 100-vuotiasta itsenäistä Suomea, on paikallaan juhlia myös eurooppalaisuuttamme. Siten voimme nähdä myös oman kansallisen erityisyytemme ja ne uhraukset, joita aikaisemmat sukupolvet ovat tehneet.

Heidän uhrinsa ansiosta siniristilippu liehuu Euroopan itsenäisten maiden joukossa.