Ilmaston hyväksi tarvitaan erilaisia tekoja

Mediaa seuratessa saa helposti kuvan, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on pelkkää riitelyä. Tuntuu, että konkreettisia tuloksia on liki mahdotonta saavuttaa. Näkemyserot ja konfliktit kiinnostavat ja myyvät.

Erityisesti nuoret ovat oikeutetusti huolissaan ilmastonmuutoksesta. Heistä yhä useampi kokee pelkoa tai turvattomuutta. Tuska juontaa juurensa turhautumisesta, jota riitely mediassa lisää. Miksi mitään ei tapahdu, vaikka ilmastonmuutoksen syyt ovat kaikkien nähtävillä?

Olen ollut viimeiset viisi vuotta Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan jäsen. Valiokunnassa on päätetty konkreettisista ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvistä toimista. Esimerkiksi päästökaupan uudistaminen, uusiutuvan energian direktiivi ja rakennusten energiatehokkuuden edistäminen ovat isoja asioita. Niistä on kuitenkin vaikea saada myyviä otsikoita.

Tämän parlamenttikauden aikana jäsenmaat ja EU ovat liittyneet Pariisin ilmastosopimukseen. Ensimmäisen kerran meillä on kattava ja oikeudellisesti sitova ilmastosopimus, jossa maapallon lämpenemiselle on asetettu yläraja, 1,5 astetta.

Parlamentissa on tapahtunut myös suuri muutos siinä, että ilmastoasiat eivät enää ole vain ympäristövaliokunnan asioita. Ne ovat tulleet osaksi kaikkea politiikkaa.

Nuoret ovat kuitenkin oikeassa. Lisää on tehtävä.

Viime aikoina on ollut kiire leimata ilmastotoimia hyviin ja huonoihin. Sosiaalinen media lisää lokerointia. Tarvitsemme kuitenkin erilaisia keinoja.

Puiden istuttaminen on ilmastoteko siinä missä muutkin, esimerkiksi kulutukseen liittyvät valinnat. Yksinään yksittäiset keinot eivät tietenkään riitä.

Kriittinen keskustelu on toimivan demokratian elinehto. Demokratiaan kuuluu kuitenkin myös tahto tehdä kompromisseja ja kyky lieventää vastakkainasetteluja. On hyvin helppoa olla mustavalkoinen – etenkin vaalien alla. Paljon vaikeampaa on kyky asettua toisen asemaan ja rakentaa yhteisymmärrystä.

Tarvittaessa on pystyttävä myöntämään myös omat ennakkoluulonsa. Se on usein kaikkein vaikeinta.