Jos keskusta kadottaa ihmisyyden, meitä ei tarvita
Arvot ja arvovalinnat erottavat puolueita toisistaan.
Ihmisen arvoa ei mitata hänen veronmaksukykynsä, koulutuksen, asuinpaikan, ammatin tai, minkään muun ihmistä hänen ulkopuoleltaan määrittävän seikan perusteella – jokainen ihminen on lähtökohtaisesti arvokas.
Suomessa on tehtävä politiikkaa, joka on jokaisen alueen ja jokaisen ihmisen asialla – ei vain suurten kaupunkien ja pääväylien varrella asuvien tai sinne ajettujen asialla tai vain suuryritysten etujen ajamista.
Ihmisellä on oikeus asua siellä, missä hän kokee olevansa kotonaan. Myös pienemmillä yrityksillä on merkitystä, koska ne mahdollistavat erityisesti itäisen Suomen ja Etelä-Savon kaltaisten maakuntien selviytymisen ja olemassaolon.
Tähän kuuluvat myös maatilayritykset, jotka varmistavat meille kotimaisen ruuan saatavuuden ja pitävät yllä huoltovarmuutta. Koko Suomessa harjoitettava monipuolinen maatalous on keskeinen osa kokonaisturvallisuutta.
Yhteiskunnan tehtävä ei ole osoittaa ihmiselle tämän asuinpaikkaa eikä hänen paikkaansa muutenkaan – yhteiskunnan tulee auttaa ihmistä löytämään paras paikka asua ja hankkia toimentulo.
Yhteiskunnan tulee luoda puitteet, jossa maailman onnellisimmaksi kansaksi vuosi toisensa jälkeen valittu kansa pystyy itsekin uskomaan omaan onnellisuuteensa.
Tämä edellyttää oikeudenmukaista politiikkaa kaikilla politiikan osa-alueilla. Koska jokainen poliittinen päätös vaikuttaa aina lopulta ja, jossain kohtaa yksittäiseen ihmiseen. Ja politiikassa on aina kyse ihmisistä, ainakin keskustalaisessa politiikassa.
Seuraaviin eduskuntavaaleihin on lyhyempi aika kuin edellisiin. Keskustassa on toivon mukaan jo menossa kiivas työ hallitusohjelmatavoitteiden laatimiseksi.
Lienee selvää, että tavoitteena on olla seuraavassa hallituksessa. Yksinkertaisimmillaan tähän on kaksi syytä: saada vietyä eteenpäin meidän arvojemme mukaisia asioita ja olla varmistamassa, että meidän arvojemme vastaiset asiat eivät mene eteenpäin.
Iso ero näissä on siinä, että edellisessä onnistumisesta saattaa saada kiitosta, mutta jälkimmäisestä tuskin koskaan.
Reaalimaailmassa hallitusohjelman lopputulos on aina jossain siellä välimaastossa oleva kompromissi, mutta tavoitteiden tulee olla selkeitä ja kunnianhimoisia ja kynnyksen niistä periksi antamisessa korkea.
Santeri Alkion lukemattomia kertoja toistettu viesti pätee mitä kirkkaimmalla tavalla tänäänkin: “Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi”.
Mikäli unohdamme tämän, meitä ei tarvita sen enempää hallituksessa kuin oppositiossa.