Suomen huoltovarmuutta ei voi jättää Itämeren kuljetusreittien varaan
”Itämeri – rauhan meri” voi muuttua hetkessä Venäjän aggressioiden seurauksena sotilaallisen toiminnan keskiöksi viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomi ja mahdollisesti Ruotsi liittyvät Natoon.
Krimin valtaus ja parhaillaan käynnissä olevan Ukrainan sota osoittaa, kuinka tärkeää merellisten yhteyksien varjeleminen on Venäjälle. Itämeren merkitys kasvaa entisestään, koska strategisesti elintärkeät kuljetusreitit on pystyttävä turvaaman kaikissa olosuhteissa.
Pietarin ja Kaliningradin laivasto ja muut asevoimat ovat pelottava uhka muille alueen valtioille, joiden merelliset puolustusjärjestelmät ovat siihen nähden vaatimattomat. Ei tarvitse olla kummoinenkaan asiantuntija todetakseen, voiko yhteiskunnan huoltovarmuuden jättää tämän yhden kortin varaan.
Olisikin tärkeää varmistaa hyvissä ajoin, että välttämättömät tavaratoimitukset voitaisiin tarvittaessa ohjata vaihtoehtoisille kuljetusreiteille. Tällainen vaihtoehto on Merenkurkun kautta hoidettu liikenne – pääasiasiallisesti tällä hetkellä Vaasan ja Uumajan välisellä laivayhteydellä.
Sitä kautta kuljetukset voidaan ohjata Norjan puolelle ja edelleen Norjan länsirannikon satamiin ja päinvastaiseen suuntaan.
Toisena vaihtoehtona tulisi kysymykseen rautatieyhteys pohjoisen kautta Ruotsiin ja Norjaan.
Esillä on ollut myös pohjoisen Jäämeren radan rakentaminen Rovaniemeltä Kirkniemeen. Se kasvattaisi pohjoisten alueiden taloudellista aktiivisuutta ja kasvattaisi investointeja erityisesti alueen luonnonvarojen hyödyntämiseksi.
Pohjois-Suomen metsäteollisuudelle ja muiden alojen viennille Kirkniemen kautta avautuvat lyhyemmät kuljetusreitit muun muassa Aasian markkinoille luoteisväylän avauduttua ympärivuotiseen käyttöön.
Suomen, Norjan ja Ruotsin taloudelliset yhteistyömahdollisuudet moninkertaistuisivat ja olisivat omiaan kääntämään myös EU:n eteläpainotteista kehittämispolitiikkaa näille alueille.
Euroopan struktuuria joudutaan katsomaan aivan uudesta näkökulmasta ja suurvaltapoliittiset painopisteet vaikuttavat myös Suomen asemaan. Emme ole enää etäinen pohjoinen saareke vaan yhä tiiviimmin osa suurvaltapoliittista peliä.
Mahdollinen Natoon liittyminen vain korostaa asemaamme Naton pisimmän maarajan turvaajana entistä vaikeammin ennakoitavan Venäjän naapurina. Lähin kumppanimme tulee olemaan Ruotsin ja Norjan lisäksi Iso-Britannia.
Tämä on otettava huomioon, kun suunnittelemme mahdollisimman turvallista liikenne- ja kuljetusverkostoa, joka takaa toimintakykymme myös pahimmissa kriisitilanteissa.
Ongelmalliseksi tilanne muuttuisi siinä tapauksessa, että Ruotsi ei päättäisikään liittyä Natoon. Toisin kuin ruotsalaiset kuvittelevat, se ei estäisi Venäjän sotilaallista uhkaa myös Ruotsille, erityisesti strategisesti keskeiselle Gotlannin saarelle.
Venäjän sotilasdoktriinin mukaan Itämerestä tulisi kahden sotilaallisen liittoutuman, Naton ja Venäjän temmellyskenttä, jossa edes puolueettomuus ei takaisi riittävää turvaa Ruotsille.
Paavo Kajander
Pori