Ratsastaako EU koronalla kohti liittovaltiota? – Pekkarinen kehottaa Suomea toimiin
Eduskunnan suuri valiokunta torppasi keskiviikkona EU:n sosiaalirahaston ja vahvisti hallituksen näkemyksen siitä, että sosiaaliturvan täytyy pysyä kansallisessa päätäntävallassa.
EU-komissio ehdottaa sosiaalirahastoa osaksi Fit for 55 -ilmastopakettia. Rahastosta annettaisiin suoraa tulotukea pienituloisille kotitalouksille liikenteen ja asumisen päästövähennyksistä.
EU:n lonkeroiden ulottaminen sosiaalipolitiikkaan on vain yksi esimerkki kehityksestä, jossa suuret jäsenmaat haluavat syventää unionin integraatioita. Koronaelpymispakettia on Suomessa luonnehdittu poikkeukselliseksi ja kertaluontoiseksi, mutta moni muu maa haluaisi yhteisvelasta pysyvän välineen.
Viimeistään Saksan uusi hallitusohjelma herättää kysymyksen siitä, mihin iso laiva on kääntymässä EU:ssa. Saksan uuden liittokanslerin Olaf Scholtzin hallituksen tavoitteena on EU:n kehittäminen liittovaltion suuntaan.
Keskustan europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen muistuttaa, että talouspolitiikka oli monissa EU-maissa holtitonta jo ennen koronakriisiä. Keskustamepin mukaan liittovaltiokehitystä halutaan edistää pandemian varjolla.
– Koronasta tietyt maat ovat saaneet keppihevosen, jonka avulla vyörytetään taloudellisen yhteistyön suunnalla sellaisia uudistuksia, jotka rikkovat perussopimuksiin kirjoitettuja periaatteita. Elvytysohjelma oli ilmiselvästi tällainen, ja näitä nyt sitten tulee kaiken aikaa toinen toisensa jälkeen.
Pekkarisen mukaan perussopimukset eivät paina EU:ssa enää silloin, kun joku asia halutaan hoitaa.
– Aina löydetään joku kohta, josta mennään läpi.
Pekkarinen kehuu Suomen kielteistä kantaa ilmastososiaalirahastoon.
– EU:n sosiaalista ulottuvuutta käytetään toimena, jossa yhteisvastuuta pyritään merkittävästi lisäämään.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Italian pääministeri Mario Draghi edustavat maita, jotka eivät ole EU:n pelisäännöistä kovin paljon välittäneet, Pekkarinen toteaa.
– Ne ovat halunneet luoda yhteisvastuullista Euroopan unionia. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa askeleita kohti yhteisiä velkoja, veroja, varoja ja menoja. Ei yhdellä kertaa, mutta kasvavassa määrin.
Pekkarinen toteaa, että nyt myös Saksa ajaa EU:n liittovaltioistumista. Hänen viestinsä Suomelle on se, että nyt kannattaa etsiä samanhenkisiä maita EU:sta.
– Suomen kannattaa hakea niitä kumppaneita, jotka eivät välttämättä ole valmiita yhteisvastuun lisäämiseen ja syventämään integraatiota kohti liittovaltiota.
– Sellaisia maita ilmiselvästi on kuitenkin, kuten Pohjoismaat, Hollanti ja Itävalta. Näiden kanssa kannattaa hakea yhteistä säveltä vaivihkaa – varovasti mutta tiedostaen tilanne, missä ollaan.
Pekkarinen huomauttaa, että Saksalle ja muille isoille maille kyllä sopisi, että ne ottavat Euroopan haltuunsa.
– Jos on yhteiset velat, verot, varat ja menot, niin silloin ne myös päättävät, mitä tehdään. Me olemme silloin liekan jatkona siellä viimeisessä päässä.
Me olemme silloin liekan jatkona siellä viimeisessä päässä.
Mauri Pekkarinen
Valtio-opin professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta peräänkuuluttaa kokonaisvaltaista keskustelua EU:n suunnasta.
– Olisi toivottavaa, että Suomessakin käytäisiin periaatteellisempaa keskustelua aiheesta, koska nyt sitä käydään lähinnä yksittäisiin aloitteisiin kuten sosiaalirahastoon liittyen.
– Vahvempaan integraatioon ennen kaikkea talouden osalta on aika paljon paineita Keski- ja Etelä-Euroopan suunnasta, Raunio sanoo.
Professori huomauttaa, että Suomessakin on hyvin paljon näkemyksiä EU:n roolista.
EU:n talouspoliittisen roolin kasvattamista tukevia tahoja löytyy, kun keskusteluun otetaan mukaan esimerkiksi kansalaisjärjestöt, yritykset, elinkeinoelämä ja pankit.
– Suomi on jossain määrin pyrkinyt profiloitumaan EU-tasolla niin sanottujen nuukien maiden kanssa. Mutta nuukissa maissakin hallitukset vaihtuvat ja poliittiset mielialat voivat vaihdella.
Raunion mielestä Suomen ei pitäisi sitoa itseään mihinkään tiettyyn porukkaan EU:ssa.
– Nämä neuvottelut tulevat jatkumaan useita vuosia ja on hankala etukäteen hahmottaa, mitä aloitteita sieltä tulee ja milloin.
Raunio näkee EU:n elpymispaketin tietynlaisena käännekohtana.
– Kun tämä on kerran jo tehty, niin totta kai niitä voidaan – ellei samassa muodossa niin jotenkin vastaavasti – toteuttaa myös myöhemmin. Selkeästi siihen on valmiutta, ja näyttää siltä että yritykset ja työmarkkinaosapuolet eri puolilla Eurooppaa suhtautuvat tähän ihan myötämielisesti.