Vihreää liikettä
Heinä-elokuu suomalaisessa politiikassa on tänä vuonna ollut yhtä vihreää liikettä.
Ei ole mennyt päivää ilman, että puheenjohtaja Maria Ohisalo tai joku muu puolueen johtavista politiikoista on julkisuudessa vaatimuksineen.
Suomen asioistahan vihreiden mediaoperaatiossa ei ole ollut eikä ole kyse. Kyse on vain ja ainoastaan puoluepolitiikasta.
Syyt liittyvät vihreiltä heikosti menneisiin kuntavaaleihin sekä tuleviin vihreiden puoluekokoukseen ja hallituksen budjettineuvotteluihin.
Kyllä maailman ääntä mahtuu. Vaatimuksia saa esittää.
Jotain vihreiltä tuntuu kuitenkin unohtuneen.
Nimittäin se, että nyt ei olla Koijärvellä puihin köyttäytyneinä. Nyt ei olla Elokapinassa teitä tukkimassa.
Nyt ollaan Suomen hallituksessa tilanteessa, jossa isänmaa on monella tapaa vaikeassa paikassa.
Hallituksessa olemiseen kuuluu, että se mistä yhdessä päätetään, siitä yhdessä vastataan.
Hallituksessa olemiseen kuuluu myös, että päätöksiä tehdään Suomen etu edellä: vaikuttavinta lopputulemaa hakien ja koko maa ja kaikki suomalaiset huomioiden.
Punavihreässä kuplassa saattaa mennä läpi se tympeä käsienpesu, jota vihreät tällä viikolla yrittivät tieteen ja tutkimuksen rahoituksessa.
Siis epätoivoisessa yrityksessä vierittää tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen (kesk.) niskaan ne säästöt, joista puheenjohtaja Ohisalo on itse ollut päättämässä.
Onneksi Suomen kansa ei kuitenkaan ole näin uunoa. Ei myöskään media.
Hallitusyhteistyön näkökulmasta tällainen toimintatapa on kestämätön. Yhtä kestämätön on toimintapa, jossa itse esiinnytään ”hyvän” puolella ja leimataan muut ”pahoiksi.”
Tätä vihreät ovat yrittäneet ja yrittävät etenkin ilmasto- ja luontoasioissa.
Ilmaston lämpeneminen ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ovat vakavia ongelmia.
Niiden ratkaisemista ja päätösten aikaansaamista eivät kuitenkaan edesauta leimakirveiden heittely. Saati se, että vaaditaan jotain, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden tai vaikuttavuuden kanssa.
Me keskustassa neuvottelemme milloin tahansa ratkaisuista, joilla hiiltä öljyä korvataan kotimaisilla uusiutuvilla. Hiilihän tupruaa tällä hetkellä nimenomaan vihreiden johtamissa isoimmissa kaupungeissa.
Fossiilisten polttoaineiden mahdollisimman nopea alasajo vähentää päästöjä oikeasti ja luo samalla uutta työtä ja yrittäjyyttä Suomeen.
Sen sijaan vaatimukset viljelijöiden, autoilijoiden ja ylipäätään tavallisten ihmisten kurittamisesta vihreiden kannattaa suosiolla unohtaa.
Vaihtoehtoisesti niistä voi keskustella esimerkiksi Elokapinan kanssa. Liike kun vielä kuulemma suunnittelee ”Syyskapinaa” samaan aikaan hallituksen budjettineuvottelujen kanssa. Sinne vaan ”ilmastoriihtä” pitämään.
Tässä tilanteessa hallituksen budjettineuvottelujen ja ylipäätään loppuvaalikauden tärkein asia on kuitenkin saada Suomi koronakurimuksesta ulos ja takaisin jaloilleen.
Suomessa on yli 300 000 työtöntä ja velkaa on jouduttu ottamaan valtavasti. Työllisyys pitää saada ylös ja velka ensin hallintaan, sitten alas. Nämä ovat ne asiat, joihin budjettiriihessä ensisijaisesti keskitytään.
Puheenjohtaja Ohisalolla on sisäministerinä vielä erityinen velvollisuus poliisin voimavaroista huolehtimisesta ja poliisin läsnäolon turvaamisesta tasa-arvoisesti koko Suomessa.
Miten on mahdollista, että eduskunnan yksituumaisesta tahdosta huolimatta poliisissa ollaan tässä tilanteessa? Miksi sisäministeri ei ole huolehtinut voimavarojen riittävyydestä? Näihin kysymyksiin suomalaisilla on oikeus saada vastaukset.