Lukijalta: Digitalisaatio ei saa tehdä ihmisestä avun tarvitsijaa
Digitalisaatiosta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein ihmisen kykyihin. Puhumme digitaidoista, digituesta ja joskus jopa digikyvyttömyydestä. Harvemmin kysymme, mitä digitaalinen palvelu käyttäjältään vaatii.
Digipalvelu ei ole neutraali ympäristö. Sen käyttäjän odotetaan näkevän, muistavan, hahmottavan, ymmärtävän käsitteitä, käyttävän laitetta riittävän tarkasti, tunnistautuvan ja omaksuvan muuttuvia toimintatapoja.
Kun näitä vaatimuksia kertyy riittävästi, palvelun käyttäminen voi vaikeutua, vaikka ihminen muuten pystyisi hoitamaan asiansa itsenäisesti. Silloin on liian helppoa puhua digikyvyttömyydestä.
Joskus kyse ei ole ihmisen kyvyttömyydestä käyttää digitaalista palvelua, vaan palvelun kyvyttömyydestä palvella erilaista käyttäjää.
Toimintakykyä ei voi tarkastella vain yksilön ominaisuutena. Ihmisen mahdollisuus toimia syntyy
hänen voimavarojensa ja ympäristön vaatimusten suhteessa. Sama ihminen voi yhdessä ympäristössä
toimia itsenäisesti ja toisessa tarvita apua.
Fyysisessä ympäristössä ymmärrämme tämän jo varsin hyvin. Jos rakennukseen ei pääse pyörätuolilla, emme ajattele ensimmäiseksi, että ihmisen pitäisi oppia selviytymään portaista. Tarkastelemme ympäristöä ja poistamme esteitä. Digitaalisessa ympäristössä vastuu näyttää edelleen asettuvan herkemmin käyttäjälle.
Tämä on tärkeää ikääntyvässä yhteiskunnassa. Ikääntyneet eivät ole yhtenäinen joukko digipalvelujen käyttäjiä, eikä ikä itsessään kerro digitaidoista. Toimintakyky kuitenkin muuttuu elämänkulun aikana. Näkö voi heikentyä, hienomotoriikka vaikeutua ja muisti tai tiedonkäsittely muuttua. Hyvän digipalvelun pitäisi kestää myös ihmisen muuttumista.
Kyse on lopulta paljon digiosaamista suuremmasta asiasta. Toimijuus ja itsenäisyys ovat ihmisen perustavia tarpeita. Jos ihminen joutuu pyytämään toista ihmistä hoitamaan asian, jonka hän muuten pystyisi hoitamaan itse, palvelun suunnittelulla on suora yhteys hänen itsenäisyyteensä.
Digitalisaatio voi parhaimmillaan vahvistaa toimijuutta ja helpottaa arkea. Siksi myös digipalveluilta pitää uskaltaa vaatia enemmän. Julkisia digipalveluja pitäisi arvioida ennen käyttöönottoa erilaisten käyttäjien kanssa.
Arvioinnissa ei riitä tekninen saavutettavuus, vaan on tarkasteltava myös palvelun ymmärrettävyyttä, käytettävyyttä ja kognitiivista saavutettavuutta. Lisäksi on turvattava vaihtoehtoinen asiointitapa niille, joille digitaalinen palvelu ei ole tosiasiallisesti saavutettava.
Joskus kyvytön onkin palvelu, ei sen käyttäjä.
Hanna Holma
aluevaltuutettu (kesk.)
Kangasala
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/