Historia | Suomalaisten sabotaasi pakotti venäläiset palaamaan vanhanaikaiseen ratsuväkistrategiaan
Viaporin kapinana tunnetusta tapahtumasta on näinä päivinä tullut kuluneeksi 120 vuotta. Kapinaan nousivat venäläiset sotilaat, mutta mukana Helsingissä heinä–elokuun vaihteessa 1906 tapahtuneissa yhteenotoissa oli myös suomalaisia punakaartilaisia.
Suomalaiset punakaartit ja suojeluskaartit taas iskivät yhteen 2. elokuuta Hakaniemen kaupunginosassa. Hakaniemen mellakan syttymissyynä oli vajaaksi jäänyt punainen lakkoliike, joka julistettiin Viaporin kapinallisten tueksi.
Suomi kuului tuolloin Venäjään itsehallinnollisena suuriruhtinaskuntana, joten Venäjän tapahtumat ja venäläisten sisäiset asiat vaikuttivat Suomeen hyvin suorasti.
Suomenmaa kertoi Viaporin kapinasta artikkelissaan keskiviikkona ja Hakaniemen mellakasta torstaina.
Punakaartit oli perustettu vuoden 1905 suurlakon aikaan työväen järjestysjoukoiksi. Suojeluskuntia edeltäneet suojeluskaartit taas olivat porvarillisia ylioppilaskaarteja. Molemmat lakkautettiin Hakaniemen mellakan jälkeen.

Eräs kapinan vaihe, johon syypäitä olivat Suomen punakaartilaiset, oli sangen vaikuttava.
Venäjän armeijan joukkojen saapuminen kukistamaan Viaporin kapinaa muualta Suomen suuriruhtinaskunnan alueelta haluttiin estää, joten 80 miehen vahvuinen punakaartilaisosasto lähetettiin rikkomaan rautatietä Riihimäen tienoilla.
Kaartilaiset räjäyttivät Haapahuhdan rautatiesillan illalla 1. elokuuta, jolloin kapina oli tosin jo kuivumassa kokoon.
Koska rautateiden haavoittuvuus oli näin osoitettu, Venäjän armeijassa jouduttiin tekemään uudenlaisia ratkaisuja nopeasti liikuteltavan iskuvoiman varmistamiseksi.
Venäjä päätti perustaa ratsain liikkuvan nopean toiminnan joukon. Vanhakantainen hevoskyyti ei olisi riippuvainen rautatiekiskoista.
Riihimäen ratsuväkivaruskunta rakennettiin vuosina 1910–1913.
Riihimäen varuskunnan rakentamiseen vaikutti myös varautuminen Saksan uhkaan. Jos Saksa nousisi maihin Etelä-Suomessa, venäläisjoukot voitaisiin kuljettaa hyvässä järjestyksessä torjumaan saksalaisia etelärannikolle. Riihimäki on myös sopivasti sisämaassa, joten sitä ei voisi yllättää maihinnousuoperaatiolla.
Saksan joukot saapuivat alueelle keväällä 1918, joskin jo itsenäisen Suomen hallituksen avuksi sisällissodassa.

Suomen sisällissodan aikana 1918 punaiset pitivät varuskuntaa vankileirinä. Sodan jälkeen varuskunta oli valkoisten hallinnoima vankileiri.
Tämän jälkeen se oli taas sotilaskäytössä. Omana hallinnollisena yksikkönään Riihimäen varuskunta oli olemassa vuoteen 2014 asti. Vuodesta 1944 lähtien varuskunnassa toimi viestirykmentti.
Riihimäen varuskunnan alue kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.