Lukijalta: Kun lapselta katoaa vapaus, katoavat myös tärkeät taidot
Lasten ja nuorten mielenterveydestä puhutaan enemmän kuin koskaan. Keskustelua hallitsevat hoitojonot, terapiatakuu ja mielenterveyspalvelujen riittävyys. Ne ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksin vastaa olennaisimpaan kysymykseen: miksi yhä useampi lapsi voi pahoin?
Viime vuosikymmeninä lasten arki on muuttunut tavalla, joka jää yllättävän vähälle huomiolle.
Omaehtoinen leikki on vähentynyt, itsenäinen liikkuminen on harvinaistunut ja vapaa-aikaa täyttävät yhä useammin aikataulutetut harrastukset tai ruudut. Samalla aikuisten valvonta on lisääntynyt.
Muutos on tapahtunut hyvistä syistä. Vanhemmat haluavat suojella lapsiaan. Silti on aiheellista kysyä, voiko jatkuva suojeleminen samalla kaventaa niitä kokemuksia, joiden varaan hyvä mielenterveys rakentuu.
Psykologi Peter Grayn ja hänen tutkimusryhmänsä vuonna 2023 julkaisema katsaus kokoaa yhteen laajan tutkimusnäytön lasten itsenäisen toiminnan vähenemisestä ja sen yhteydestä mielenterveyden heikkenemiseen.
Tutkimuksen mukaan lasten mahdollisuudet leikkiä, liikkua ja ratkaista ongelmia ilman aikuisten jatkuvaa ohjausta ovat vähentyneet samaan aikaan, kun ahdistuneisuus, masennusoireet ja muut mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet useissa länsimaissa.
Tutkijat korostavat, että kyse on yhdestä merkittävästä selittävästä tekijästä monien muiden joukossa, ei koko ilmiön ainoasta syystä.
Tämä havainto ansaitsisi enemmän huomiota myös Suomessa.
Resilienssiä ei voi opettaa pelkillä ohjeilla. Itseluottamus ei synny siitä, että aikuinen ratkaisee jokaisen ongelman lapsen puolesta. Ne rakentuvat kokemuksista.
Kun lapsi saa neuvotella leikin säännöistä, ratkaista riitoja, arvioida pieniä riskejä, tehdä virheitä ja huomata selviävänsä niistä, hän oppii samalla luottamaan omiin kykyihinsä.
Lapsi tarvitsee turvallisia aikuisia, mutta hän tarvitsee myös mahdollisuuksia toimia omatoimisesti. Juuri silloin hän oppii kantamaan vastuuta, tekemään päätöksiä ja sietämään epävarmuutta.
Suomessa puhutaan paljon lasten liikkumisen vähenemisestä ja ruutuajan kasvusta.
Vähemmälle huomiolle jää kysymys siitä, kuinka paljon lapsilla on enää mahdollisuuksia omaehtoiseen tekemiseen.
Kuinka moni alakouluikäinen kulkee kouluun jalan tai pyörällä ilman saattajaa? Kuinka usein lapset saavat kokoontua pihalle keksimään leikkinsä itse? Kuinka paljon heidän arkeensa jää aikaa, jota aikuiset eivät ole suunnitelleet valmiiksi?
Hyvä lapsuus ei tarkoita riskitöntä lapsuutta. Kaikkia riskejä ei pidä poistaa. Kun lapsi saa turvallisissa rajoissa kokeilla, erehtyä ja ratkaista ongelmia itse, hän oppii samalla luottamaan siihen, että pärjää myös uusissa tilanteissa.
Kun etsimme ratkaisuja lasten mielenterveyden haasteisiin, katse kannattaa suunnata myös arkeen.
Paras ennaltaehkäisevä mielenterveystyö ei synny vain vastaanotoilla. Se syntyy myös pihoilla, metsissä, koulumatkoilla, leikkipuistoissa ja kaikissa niissä hetkissä, joissa lapsi saa kasvaa vähitellen kohti itsenäisyyttä.
Lapsi ei kaipaa lisää ohjelmaa. Hän kaipaa enemmän tilaa leikille.
Hanna Holma
TtK, Aluevaltuutettu
Kangasala
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/