Mistä keskusta uskaltaa olla ylpeä? – Puoluekokous leimahti käyntiin aatteen palolla
Kun ajattelee muita Pohjoismaita ja Euroopan maita, Suomessa näkyy vahvasti keskustan kädenjälki etenkin hajautetussa hyvinvointivaltion mallissa, tutkijatohtori Jussi Westinen arvioi.
– Se sisältää valtavan määrän päätöksiä eri saroilla, koulutus- ja sosiaalipolitiikassa sekä aluepolitiikassa laajasti.
Westinen puhui perjantaina keskustan puoluekokouksen Riittääkö aatteessa virtaa? -seminaarissa yhdessä ministeri Seppo Kääriäisen ja keskustavaikuttaja Eeva Kärkkäisen kanssa.
Aateseminaarin juontajana toimineen kansanedustaja Olga Oinas-Panuman kysymykseen siitä, mistä keskusta voi olla ylpeä, seminaaripuhujat vastasivat korostaen etenkin sivistys- ja aluepolitiikkaa. Tutkija Westinen totesi keskustan olleen tasapainottava tekijä kansakunnan kriisitilanteissa.
Keskusta on ollut mukana kaikissa merkittävissä sivistys- ja kouluratkaisuissa viimeisten 100–120 vuoden aikana, Seppo Kääriäinen alleviivasi.
– Sillä tavalla on huolehdittu, että pärjätään erittäin hankalassa maailmassa. Sillä menestyy jatkossakin.
Eeva Kärkkäinen vertasi Suomea muihin Pohjoismaihin. Hyvinvointivaltiomalli on kaikissa samankaltainen, mutta vain Suomessa keskusta on ollut aina vahva.
– Keskustan korostamat uusiutuvien luonnonvarojen ja omavaraisuuden näkökulmat ovat asioita, mitä meillä on viety eteenpäin eri tavalla kuin muissa maissa. Tässä maailmanajassa se näkyy, että on varauduttu hyvin.
Miten sitten eteenpäin? Mikä erottaa keskustan muista puolueista jatkossa?
Sekä Kääriäinen, Kärkkäinen että Westinen nostivat esiin alueellisen tasa-arvon.
– Hajauttaminen keskittämisen vaihtoehtona. Hajauttamisen kautta saadaan töitä eri paikkoihin, pidetään huolta pienistä yhteisöistä, yrityksistä, palveluista ja kaikesta mikä on ihmisiä lähellä. Nyt kun keskittäminen on hurjassa vauhdissa, se erottaa keskustaa selkeästi muista, Kääriäinen kommentoi.
Suomen suurimmassa kaupungissa Helsingissä keskustalaisena vaikuttajana toimivan Kärkkäisen mukaan hajauttamisen ja keskittämisen tematiikka ei ole kaupunkilaisille ratkaiseva kysymys.
– Nostaisin esiin keskustalaisen ihmiskäsityksen. Se lähtee siitä, että ihminen on aktiivinen ja ottaa vastuuta itsestään ja toisista, ja on osa yhteisöä. Tästä voidaan juontaa ratkaisuja ajan haasteisiin, kuten mielenterveyden ongelmiin, osattomuuteen ja yksinäisyyteen.
Myös Kääriäinen tarttui ihmisyysaatteeseen korostaen sen olevan olennaista keskustalaisuudessa. Siinä missä oikealla korostetaan yksilöä, pääomaa ja rahaa, ja vasemmalla ”palkansaaja–byrokratia–korporaatio” -kolminaisuutta, keskelle kuuluu ”ideologinen ihmisyyslähtökohta”.
Westinen katsoo tutkijana, että tosiasiallisesti keskustaa erottaa muista juuri alueellisen tasapainon hakeminen. Alueellisen tasa-arvon käsite on keskustalle aivan omintakeinen.
Westinen myös haastoi keskustaa miettimään sitä, miksi erot keskustaan liitettyjen mielikuvien ja keskustan itseymmärryksen välillä ovat niin suuret.
Keskusta esimerkiksi itse puhuu Santeri Alkion oppien mukaan köyhän asiasta, mutta tutkimuksissa puolueisiin liitettävistä mielikuvista köyhän asialla olemista ei liitetä keskustaan. Päin vastoin mielikuva keskustasta lähenee perussuomalaisiin ja kokoomukseen liitettyä kylmää linjaa etenkin vasemmistoliiton ollessa se köyhän asian puolue.
Kääriäisen mielestä keskustan pitäisi tarttua tähän vakavasti, eikä antaa Minja Koskelan vasemmistoliiton monopolisoida köyhän asiaa. Kääriäinen nosti esille myös Alkiolta tulevan itseauttamiskyky-termin. Keskustalaisuuteen kuuluu siis tukea ihmistä, jotta tämä kykenee auttamaan itse itseään.
Keskustan tulee panostaa siihen, että aate näkyy sen politiikassa. Kärkkäinen kuvasi asiaa eräänlaisella porrasmallilla.
– Aate on maailmankuva, josta käsin hahmotetaan ympärillä tapahtuvaa ja sitä, miten siihen halutaan vaikuttaa. Arvoissa aate konkretisoituu. Sitten tulevat poliittiset päätökset ja avaukset sekä poliittinen keskustelu. Koko tämän linjan pitäisi olla johdonmukainen sen suhteen, miten keskustelua käydään. Tällä hetkellä ei välity, mistä keskustalaiset avaukset tulevat.
Kääriäinen uskoo, että keskustalle on edelleen maaperää. Hän arvioi, että keskustalaisittain ajattelevia voi olla neljäsosa suomalaisista.
– Kysymys on vain siitä, miten me puhuttelemme näitä ihmisiä ja millä teemoilla, saammeko ihmiset tajuamaan asiamme vaaliuurnilla.
