Muistisairaiden määrä kasvaa pian rajusti, mutta palvelut eivät riitä nytkään – "Mahdoton yhtälö"
Muistisairaudet lisääntyvät Suomessa, kun väestö vanhenee lähitulevaisuudessa. Se tuo ongelmia vanhustenhuollolle.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Kaarina Korhonen kertoo STT:lle, että muistisairaudet yleistyvät iän myötä. Siksi muistisairautta sairastavien määrä lisääntyy, kun iäkkäiden ihmisten määrä kasvaa.
Samalla hoivan ja erityisesti ympärivuorokautisen hoivan tarve kasvaa. Korhosen mukaan valtaosa hoivakodeissa asuvista on jo nyt muistisairaita.
– Kun kuluneina vuosina hoivakotiin pääsyn kriteeristöä on tiukennettu, sitä suuremmaksi muistisairaiden osuus hoivakodeissa on kasvanut. Eli sinne pääsevät vain huonokuntoisemmat ja huonokuntoisemmat ikäihmiset. Silloin muistisairaiden osuus on samalla kasvanut, Korhonen avaa.
Tämä on heijastunut myös kotihoitoon, jonka asiakkaista yhä useampi sairastaa muistisairauksia.
– Sinnekin valuu se, että ne, joilla on vähemmän hoivatarpeita, jäävät ilman hoivaa. Nämä hoivaresurssit kohdennetaan jo nyt pääasiassa muistisairaisiin, Korhonen lisää.
Lääkäriseura Duodecimin julkaiseman tutkimuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2021 yli 150 00 muistisairauksia sairastavaa ihmistä. Uusia muistisairauksia diagnosoitiin Suomessa vuosittain keskimäärin noin 23 000 vuosien 2016–2021 välillä.
Tutkimuksen mukaan muistisairauksia sairastavien määrä lisääntyy voimakkaasti tulevina vuosina. Vuonna 2040 Suomessa arvioidaan olevan yli 247 000 muistisairasta.
Monet ikäihmiset jonottavat hoivapaikkoja, mikä kielii siitä, ettei hoivan tarjontaa ole nytkään tarpeeksi.
Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger arvioi STT:lle, että vanhustenhuollon tilanne näyttää huolestuttavalta jo nyt.
– Meidän järjestelmämme ei ole ollut kovin kehittynyt tai toimintakykyinen oikein missään vaiheessa. Tilastoista nähdään, että vuodesta 2018 lähtien Suomessa oikeastaan kaikkien keskeisten palveluiden saatavuus on heikentynyt entisestään, joten tilanne ei ole missään mielessä hyvä, Kröger sanoo.
Väestön ikääntyminen, kaikkein vanhimpien ikäryhmien kasvaminen ja muistisairauksien lisääntyminen tuovat lisää ongelmia tulevaisuudessa.
– On hyvin vaikea ajatella, kuinka siitä voitaisiin kunnialla selviytyä ilman, että lisätään palveluita. Viime vuosina suunta on ollut aivan päinvastainen ja palveluita on vähennetty, vaikka niiden tarve on koko ajan nopeasti lisääntymässä. Tämä on hyvin ongelmallinen tai jopa mahdoton yhtälö, Kröger lisää.
Professorin mukaan yhtälö voidaan ratkaista lisäämällä saatavilla olevaa apua niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Myös omaisten ja läheisten tekemällä työllä ja vapaaehtoistyöllä on suuri merkitys. Nämä kaikki vaativat rahaa ja resursseja.
– Itse ajattelen, että näitä kaikkia avun muotoja on pyrittävä lisäämään, jotta seuraavista 15 vuodesta, jolloin suuret ikäluokat tulevat todellakin avun tarpeeseen ja vanhuuteen, voitaisiin selvitä kunnialla, Kröger sanoo.
Suomessa on aloitettu viime kuukausina ainakin kolme tutkintaa tapauksista, joissa muistisairas vanhus on kuollut epäselvissä oloissa hoivakodissa. Poliisi ja Onnettomuustutkintakeskus tutkivat kuolemantapauksia.
Tammikuussa Espoossa kuoli vanhus, joka oli yrittänyt hälyttää apua toistakymmentä kertaa tuloksetta. Joulukuussa Turussa vanhus kuoli rajoitustoimien seurauksena. Inarin Ivalossa vanhus kuoli jäätyään sängyssä toisen asukkaan alle, kun tämä meni erehdyksessä väärään huoneeseen ja sänkyyn.
Krögerin mukaan lyhyessä ajassa ilmi tulleet tapaukset voivat olla sattumaa tai tilastopiikki, mutta palveluiden huono saatavuus näkyy silti taustalla.
– Sen takia, että näitä ympärivuorokautisen hoidon palveluita on entistä vaikeampi saada, hoidettavat eli vanhat ihmiset ovat entistä huonokuntoisempia näissä palveluissa, Kröger sanoo.
Vanhusten muistisairaudet ovat entistä pidemmällä, ja heillä on muitakin avuntarpeita. Hoidettavuus kasvaa koko ajan, ja samaan aikaan henkilökunnan määrä ei kuitenkaan lisäänny.
– Tässä on ristiriita, että työn vaativuus näissä yksiköissä kasvaa koko ajan. Samaan aikaan henkilöstön määrä ei pysy siinä tahdissa, Kröger sanoo.
Alkuvuoden aikaan on tullut ilmi myös muita ikäviä vanhusten kuolemantapauksia. Poliisi epäilee, etteivät valvontatoimet olleet riittävät tapauksessa, jossa vanhus kuoli sairaalassa Uudessakaupungissa helmikuussa.
Tammikuussa Kalajoella palvelukodista kadonnut vanhus kuoli sen jälkeen, kun hänet oli löydetty pahoin kylmettyneenä. Tapauksessa ei epäillä rikosta.
Otkes on rajannut muistisairaiden vanhusten kuolemantapausten tutkinnasta pois Uudenkaupungin tapauksen, mutta arvioi Kalajoen tapausta vielä.