Historia | Olivatko Hiroshiman ja Nagasakin pommit edes sotilaallisesti tarpeellisia? – Historioitsijat eri linjoilla
Japanilaiset taistelivat raivokkaasti, ja sota olisi jatkunut hamaan verenpunaiseen tulevaisuuteen, ellei Yhdysvallat olisi pakottanut maata rauhaan tiputtamalla atomipommit Hiroshimaan ja Nagasakiin.
Näin kuuluu yleisesti tunnetuin selitys toisen maailmansodan ja Tyynenmeren sodan päättäneiden hirmuaseiden käytöstä. Mutta onko se koko totuus saati edes osatotuus?
Historioitsijat ovat jakautuneet tavallaan kahteen leiriin sen mukaan, näkevätkö he atomipommien käytön elokuussa 1945 olleen oikein saati edes tarpeellista. Osa puolustaa ratkaisua parhaana nähtävillä olleena, osa uskoo, että Japani olisi antautunut joka tapauksessa pian.
Yhdysvallat pudotti atomipommin ensin Hiroshimaan 6. elokuuta ja sitten Nagasakiin 9. elokuuta.
Esimerkiksi yhdysvaltalaisprofessori Peter Kuznick katsoo, että Yhdysvallat räjäytti pommit ainoastaan näyttääkseen voimaansa Neuvostoliitolle. Japanin tiedettiin olleen romahduspisteessä, joten minkäänlaista suurta sotilaallista ratkaisua ei olisi tarvittu.
– Kenraali Douglas MacArthur sanoi, että Japani olisi antautunut jo toukokuussa (1945), jos se olisi saanut takeet siitä, että keisari saa pitää asemansa, Kuznick totesi haastattelussa vuonna 2015.
Keisarin pyhä asema oli japanilaisille keskeinen tekijä siinä, että että se ei vastannut rauhantarjouksiin tai -painostuksiin. Esimerkiksi Potsdamin julistuksessa heinäkuussa 1945 keisarin asemasta ei puhuttu, joten japanilaiset eivät halunneet ottaa riskiä keisarin syrjäyttämisestä tai tuomitsemisesta.
Kuznick pitää hölynpölynä myös väitettä siitä, että ilman atomipommeja Yhdysvaltojen olisi pitänyt valloittaa Japanin pääsaari. Tällainen operaatio olisi ollut verinen ja raskas.
– Japani oli jo lyöty, eikä sellaista operaatiota olisi tarvittu.
Toista mieltä on menestyskirjoistaankin tunnettu brittiläinen historioitsija Antony Beevor.
Hän totesi haastattelussa viime toukokuussa, että Yhdysvaltojen presidentti Harry S. Trumanilla ei ollut juuri valinnanvaraa, kun hän päätti pommituksista.
– Hänen päätöksensä perustui pääasiassa siihen, että liittoutuneiden tappiot nousisivat puoleen miljoonaan, jos Japanin pääsaaret vallattaisiin. Oli myös todennäköistä, että Japanin ottamat liittoutuneiden sotavangit sekä siviilit kuolisivat massoittain nälkään, jos sota jatkuisi vuoteen 1946.
Beevorin mukaan japanilainen militaristinen kulttuuri ei olisi antanut tilaa antautumiselle. Sotilaat oli ohjeistettu taistelemaan kuolemaan asti, ja siviilit olisivat tehneet itsemurhaiskuja räjäyttääkseen yhdysvaltalaispanssareita.
Samassa haastattelussa Beevorin maanmies, sotahistorioitsija ja professori Richard Overy esitti vastakkaisen näkemyksen. Hän korostaa sen moraalittomuutta, että pommeilla tavoiteltiin massiivista siviilien tappamista asutuskeskuksissa.
Overy muistuttaa, että britit ja yhdysvaltalaiset tekivät moraalisen ratkaisun jo aiemmin Saksan suhteen.
– Britit ja amerikkalaiset olivat suunnitelleet tarkasti kaasupommituksia 17 suureen saksalaiskaupunkiin, mutta jättivät ne tekemättä, sillä moraalinen perusta vaikutti riippuvan siitä, että Saksa käyttäisi kaasua ensin.
Japanin murskaaminen oli professorin mukaan selvää viimeistään, kun Neuvostoliitto liittyi sotaan Japania vastaan Mantsuriassa. Overy uskoo, että Japani olisi antautunut toivottoman tilanteen takia viimeistään syyskuussa.
Moni historioitsija olettaakin, että Neuvostoliitto haluttiin pelata ulos Japanin sodanjälkeisistä järjestelyistä nopeuttamalla Japanin antautumista ennen kuin Neuvostoliitto todella pääsisi sotaan kiinni ja ehkä valtaisi osan Japanin pääsaarten pohjoisosista.
Historioitsija ja sosiaalitieteiden professori Michael Kort asettaa moraalisen taakan Japanin harteille, ja toteaa, että Yhdysvallat toimi parhaan tiedon valossa. Tietoa ei ollut, mitä vaatisi Japanin saaminen antautumaan.
– Hiroshiman jälkeen Japanin hallituksella oli kolme päivää aikaa vastata ennen Nagasakin pommituksia, mutta ei tuona aikana tehnyt mitään. Keisari Hirohito ja osa hänen neuvonantajistaan tiesi, että Japanin oli antauduttava, mutta heillä ei ollut mahdollisuutta saada hallitusta tälle kannalle, Kort kertoo.
– Tärkeimmät hallituksen sotilashenkilöt painottivat, että Yhdysvalloilla ei todennäköisesti olisi toista samanlaista pommia, ja jos olisikin, julkinen paine maassa estäisi sen käytön. Nagasakin pommitus veti maton tämän väitteen alta, ja johti Japanin antautumiseen.
Keskiviikkona tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta Hiroshiman atomipommin räjäytyksestä. 13 kilotonnin Little Boy -pommi vei mukanaan välittömästi 70 000 henkeä. Välilliset, kuten säteilyvaikutukset nostivat kuolonuhrien määrän ehkä yli 200 000 ihmiseen.
Nagasakin pommituksesta tulee kuluneeksi 80 vuotta huomenna lauantaina. 21 kilotonnin Fat Man -pommilla tapettiin välittömästi 40 000 ihmistä, ja kaiken kaikkiaan sen vaikutuksiin kuoli toista sataa tuhatta ihmistä.
Japani antautui 15. elokuuta ja antautumisasiakirja allekirjoitettiin virallisesti 2. syyskuuta. Tähän päättyi toinen maailmansota.
Liittoutuneet rankaisivat japanilaisia sotasyyllisiä kuoleman- ja vankeustuomioilla Tokion oikeudenkäynneissä sodan jälkeen. Keisari Hirohito jätettiin toimien ulkopuolelle, ja hän pysyi vallassa kuolemaansa asti vuoteen 1989.
Lähteitä
History Extra 27.5.2025 (englanniksi)
WW2: Was it right to bomb Hiroshima? (BBC, englanniksi)
Atomic Heritage Foundation 6.6.2014 (englanniksi)
Peter Kuznick on the Hiroshima Bombing, CGTN America -YouTube-kanava 7.8.2015 (englanniksi)