Kansalaisaloite vesihuollon yksityistämisen estämiseksi etenee eduskuntaan – aloite keräsi tarvittavat nimet kahdessa päivässä

Kansalaisaloite vesihuollon yksityistämisen estämiseksi on kerännyt 50 000 allekirjoitusta. Aloite saavutti eduskuntakäsittelyyn oikeuttavan rajan nopeasti, sillä se ylitti rajapyykin toisena päivänään.

Aloite esittää, että julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen myyminen kaupallisille yksityisille toimijoille estetään lailla, ja että nykyinen omistus pidetään julkisen sektorin hallussa.

– Vesihuolto on luonnollinen monopoli, jota ei tule altistaa voitontavoittelulle, aloitteen vastuuhenkilöt sanovat tiedotteessa.

Luonnollisella monopolilla tarkoitetaan tilannetta, jossa kilpailuasetelman syntyminen ei ole mahdollista tai taloudellisesti järkevää.

Aloitetta perustellaan esimerkiksi sähkönsiirtohintojen nousulla sen jälkeen, kun Fortumin sähköverkkotoiminta myytiin pääosin ulkomaisten sijoittajien omistamalle Caruna-yhtiöille.

Lisäksi aloitetekstissä tukeudutaan ulkomaisiin esimerkkeihin. Vesihuollon yksityistäminen nosti veden hintaa Britanniassa jakeluongelmien lisääntymisestä huolimatta, aloitteessa kirjoitetaan.

Lisäksi aloitteen mukaan Euroopan suurista kaupungeista Pariisi ja Berliini ovat palauttaneet yksityistetyn huollon uudelleen omistukseensa.

Keskustelu vesihuollon yksityistämisestä Suomessa alkoi tammikuun lopulla sen jälkeen, kun Jyväskylän kaupungin uutisoitiin selvittävän vähemmistöosuuden myymistä kaupungin vesi- ja sähkönjakeluyhtiö Alvasta.

Kansalaisaloite.fi-sivuston mukaan eduskuntaan on aiemmin toimitettu 36 kansalaisaloitetta. Kyseisistä aloitteista vain kaksi keräsi palvelussa riittävän tukijamäärän taakseen vesihuoltoaloitetta nopeammin.

Sukupuolineutraalia avioliittoa ja dieselautojen käyttövoimaveron poistamista koskevat aloitteet ylittivät 50 000 allekirjoittaneen rajapyykin jo ensimmäisenä päivänään.

Vesihuoltoon perehtynyt tekniikan tohtori Pekka Pietilä ei lämpene idealle alan yksityistämisestä. Pietilä sanoo, että vesihuolto isossa kaupungissa on toimintaa, josta kaupunki saa tasaista voittoa.

Tampereen yliopistossa vanhempana tutkijana työskentelevän Pietilän mukaan maailmalla on ollut 2000-luvun alussa useita satoja tapauksia, joissa yksityistettyjä vesilaitoksia on otettu takaisin julkiseen omistukseen. Uusia yksityistämisiä on sen sijaan nähty vähän.

– Hollannissa on lainsäädäntö siitä, että vesihuollon tulee olla julkisen omistuksen piirissä. Ruotsissa lainsäädäntöä puolestaan tiukennettiin niin, että määräysvalta pitää olla julkisella toimijalla, mistä seuraa se, että näkyvää voittoa ei voi tulla.

Hän ei myöskään näe, että yksityisen toimijan voitontavoittelu ainakaan laskisi hintoja.

– Vesihuoltolaki sanoo, että vesihuollossa perittävillä maksuilla pitäisi pyrkiä kattamaan toiminnasta aiheutuneet kulut. Sijoitetulle pääomalle on sallittu kohtuullinen tuotto, mutta laissa tai toistaiseksi missään oikeustapauksessakaan ei ole määritelty lukua, mikä olisi kohtuullinen tuotto.