Uusi vuosi on hyvää aikaa suoristaa keskustan rivit ja käydä vastaiskuun – ja ensimmäiseksi on luotettava itseensä
Alkavana vuonna ei ole vaaleja. On siten hyvää aikaa käydä etsimään keskustalaista omanarvontuntoa ja taistelutahtoa. Pohjaa niille löytyy historiasta.
Keskustalla ei ole menneissä vuosikymmenissä mitään hävettävää. Juuri keskustalla on ollut suuri vaikutus siihen, että Suomesta on tullut se miksi se maailmalla tiedetään:
Paras.
Tasa-arvoinen, onnellisin, kadehdittu pohjoinen pieni valtio, josta muu maailma käy ottamassa oppia. Tätä totuutta eivät hämärrä kateellisten somekirjoittelijoiden vääristelyt ja valheet.
Omanarvontuntoa ja taistelutahtoa löytää myös keskusta-aatteesta ja puolueen ohjelmista. Niissä on vastauksia siihen, miten Suomi myös säilytetään maailman huipulla.
Mutta noususta ei tule mitään, jos kaikki vain seuraavat lapaset roikkuen, miten Katri Kulmuni, muu puoluejohto ja kansanedustajat työstä selviävät. Sen uusimmatkin gallupit osoittavat.
Keskustalla on erinomainen puoluejohto ja työteliäs ja vastuuntuntoinen eduskuntaryhmä. Mutta vastaiskuun tarvitaan kaikkia, jotka arvostavat keskustaa ja sen työtä.
Uuden itseluottamuksen löytäminen ei ole aivan helppoa. Sitä sotkevat monenlaiset neuvojat ja viisastelijat. Esimerkin antaa suhtautuminen hallituksessa oloon.
Edellisen vaalikauden yhteistyötä kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa pitää moni virheenä. Kokoomus syö, sanotaan.
Nyt ollaan toisenlaisessa hallitusyhdistelmässä. Hallituksen ohjelma on keskustan näkökulmastakin oikein hyvä. Mutta sekään ei kelpaa kaikille.
Asian pitäisi kuitenkin olla jokaiselle politiikkaa seuraavalle kirkas.
Ylivoimainen vaikuttamisen paikka on hallituksessa. Sinne kaikki haluavat, eivät oppositioon.
Olisivatko hallituksen päätökset parempia, jos keskustan paikalla olisi kokoomus?
Eivät varmasti.
Keskustaa kurittaa yleiseurooppalainen muoti-ilmiö. Oikeistopopulistiset, suurisuiset puolueet menestyvät. Ne antavat yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin, mutta hallituksiin jouduttuaan ne joutuvat umpikujaan.
Ne eivät pystykään vastaamaan suuriin puheisiinsa.
Näin on käynyt vaikkapa Italiassa – ja näin kävi myös Suomessa. Kun perussuomalaisista tuli hallituspuolue vuonna 2015, sen kannatus romahti nopeasti. Kun perussuomalaiset ajautuivat oppositioon, ne pääsivät taas jaloilleen.
Mutta myös politiikka on aaltoliikettä. Muodit tulevat ja menevät. Kohta on taas kysyntää sellaisille voimille, jotka eivät vain räksytä oppositiossa, vain joilla on kyky hoitaa kansalaisten asioita laajasti ja asiantuntevasti.
Keskusta ansaitsisi kannattajiltaan uuden vuoden lupauksen.
Keskusta ansaitsisi kannattajiltaan uuden vuoden lupauksen: ”Puolustan keskustan politiikkaa ja keskustan johtoa silloinkin, kun edessä on vain vaikeita ratkaisuja. En usko kilpailijoiden harjoittamaa mustamaalausta ja valheellista propagandaa. En jurnuta ja epäile. En ryhdy kiskomaan opposition vankkureita, mutta olen aktiivinen oman politiikan puolesta.”
Keskustan ja hallituksen tekemisiä on jaksettava ja jaksettava perustella ja puolustaa ja vielä sellaisella tavalla, että kansalaiset varmasti ymmärtävät.
Työtä siinä on, mutta se työ palkitsee. Siitä lähtee nousu.