Hei keskusta, pois unteluus ja hervakkuus!

Keskustaa pelottelevat vaalitappiolla niin gallupit kuin politiikan spekulantit niin, että heikkopäistä saattaa hirvittää. Eikös ole käytävä jo vastaiskuun? Ei kai keskustaa näin helposti lannisteta?

Hyvät nuotit tähän antavat Vaasan marssin sanat, joita esimerkiksi Seppo Kääriäinen on lainannut:

”Pois unteluus ja hervakkuus!”

Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”untelo” on raukea, uninen, väsähtänyt, laimea, valju. ”Hervakasta” sanakirja ei täsmälleen tunne, mutta ”hervoton” on veltto, voimaton.

Totta puhuu Vaasan marssi. Suurimman puolueen vaalinalustyö ei voi olla väsähtänyttä, laimeaa, voimatonta.

Esimerkkiä antavat Suomen nuoret jääkiekkoleijonat.

Mitalipeleihin Suomi selvisi tasoittamalla Kanadaa vastaan 47 sekuntia ennen loppuvihellystä ja iskemällä maalin jatkoajalla.

Mestaruusottelussa Suomi teki voittomaalin USA:n verkkoon puolisentoista minuuttia ennen loppua.

Suomi ei luovuttanut vaan taisteli loppuun asti.

Suurimman puolueen vaalinalustyö ei voi olla väsähtänyttä, laimeaa, voimatonta.

Sitä otetta keskustakin nyt kaipaa. Politiikan pelissäkin kun on paljon panosta.

Osataanko säilyttää järkevän talouspolitiikan linja, vai joutuuko Suomi taas velkavetoiselle Kreikan tielle? Välittääkö maakunnista ja maaseudusta kukaan, jos keskusta sysätään syrjään? Miten toteutetaan realistisia toimia ilmastonmuutosta vastaan eikä lähdetä hurmahenkisiin seikkailuihin? Kuinka uudistetaan sosiaaliturvaa tasa-arvoisesti?

Ja paljon muuta.

Se kuuluisa keskustan järjestökone – jota kilpailijat pelkäävät – on polkaistava käyntiin. Kohta julkistetaan keskustan tavoitteet ensi vaalikaudelle, mutta sitä ennenkin on työtä joka päiväksi.

On oiottava vääristelyjä ja valheita. On selitettävä asioita oikein päin. On kerrottava menestyksistä.

Ja erityisesti: on osallistuttava somessa. Esko Fält Rovaniemeltä kirjoitti oivaltavasti Suomenmaassa (12.1.), että keskusta tarvitsee ”18 uutta Mikko Kärnää”.

Siis kärnämäinen somevaikuttaja joka maakuntaan. Mielipiteet ja asiat pitää kertoa suoraan ihmisille, nopeasti ja aikailematta, Fält perusteli.

Erinomainen ehdotus.

Mutta on myös kuunneltava ihmisten huolia, otettava osaa, vietävä viestiä eteenpäin. Sekin on ymmärrettävä, että virheitä sattuu – ja myös se, että hallitusyhteistyöllä on hintansa.

Yksin ei mikään puolue voi päättää.

Oppia sopii ottaa myös keskustajoukkueen kapteenista, puheenjohtaja Juha Sipilästä.

Hänessä ei ole unteluuden merkkiäkään. Hän on täynnä innostunutta taistelutahtoa.

Hyvä näyttö oli vaalitentti, jonka Maaseudun Tulevaisuus ja MTK järjestivät.

Sipilä sai selvästi parhaat arvioinnit Iltalehdenkin toimittajilta, jotka eivät todellakaan mitään keskustan vaalityöntekijöitä ole.