Lukijalta: Demokratia on kriisissä
Demokratiaa kehitetään liian lyhytnäköisesti, sillä poliitikot ajattelevat liikaa omaa ja puolueensa etua. Historiasta ei ole opittu mitään. Diktatuureja kehitetään pitkällä tähtäimellä teknologisen, taloudellisen ja sotilaallisen ylivallan saavuttamiseksi; niiden tärkeimpiä työkaluja ovat pakkokeinot, sensuuri ja valheet.
Demokratioiden ongelmat juontavat juurensa muun muassa lyhytnäköisestä lasten kasvatuksesta, jossa joustetaan liikaa asetetuista rajoista pienen kitinän välttämiseksi. Kaikki nämä joustot kostautuvat, kun lapset varttuvat aikuisiksi.
Demokratiat eivät tule säilymään, jos emme taistele diktatuurien laajenemispyrkimyksiä vastaan. Suvaitsevuuden, veljeyden ja konfliktin välttelyn periaatteet eivät toimi heitä vastaan, jotka haluavat tuhota demokratian ja ihmisten välisen veljeyden.
Tasa-arvo ja perusoikeudet ovat demokraattisen yhteiskunnan ihanteita, joita demokratia pyrkii edistämään, vaikka niitä ei koskaan voida täysin saavuttaa. Demokratia säilyy vain niin kauan kuin näitä oikeuksia suojellaan.
Demokraattisten perusoikeuksien antaminen myös demokratian tuhoajille on järjetön periaate. Sananvapaus ei kuulu heille, jotka haluavat tuhota sananvapauden; eikä yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden tule koskea rikollisia, jotka rikkovat yhteiskunnan pelisääntöjä.
Demokraattisen yhteiskunnan tulee torjua kaikenlaiset epädemokraattiset ilmiöt ja toimia päättäväisesti estääkseen kaiken, mikä uhkaa demokratiaa. Tämä valtuutus tulee kirjata lainsäädäntöön, jotta toimenpiteet ovat selkeitä ja perusteltuja.
Passiivisuus tällaisissa tilanteissa on lyhytnäköistä, epäjohdonmukaista ja perustuu vanhentuneeseen ajattelutapaan.
Puolueettomuuspolitiikka mahdollistaa diktatuurien laajenemisen hajota ja valloita -periaatteen avulla. Välinpitämättömyys muiden demokraattisten maiden hädälle on suora tuki hyökkääjälle – se kasvattaa häikäilemättömien diktaattorien valtaa.
Demokratioissa on keskeistä taata kaikille kansalaisille työllisyys ja kohtuullinen elintaso. Tämä ei ole ainoastaan moraalisesti oikein, vaan se vähentää myös riskiä, että huono-osaiset uskovat diktaattorikandidaattien katteettomiin lupauksiin. Diktatuureissa ei ole tällaista tarvetta, koska totuuden puhujat suljetaan vankileireihin.
Menneinä aikoina nationalismi oli hyvä asia; se yhdisti ihmiset ja heimot yhteisen edun ja hallinnon puitteissa. Nykyään suurimmat haasteet ovat kuitenkin globaaleja, sillä taudit, saasteet, elintarvikkeet, teknologia, liikenneyhteydet, tiedonvälitys ja tiede eivät tunne rajoja.
Riippumattomuus ei ole enää järkevä tavoite, koska vain kansainvälisen yhteistyön avulla voimme keskittyä siihen, minkä osaamme parhaiten.
Modernissa yhteiskunnassa nationalismin, isänmaallisuuden ja rasismin lietsonta hidastaa kehitystä ja johtaa sotiin. Eteenpäin katsovat ymmärtävät, että nämä primitiiviset arvot kompensoivat ihmisten omaa alemmuuden tunnetta – viisaan korvissa ”me ensin” kuulostaa yhtä kornilta kuin ”minä ensin”.
Kestävää kansainvälisyyttä ei saavuteta sopimuksilla, aseriisunnalla tai myönnytyspolitiikalla, vaan asevoimin – yhä suurempien sotilasliittojen ja liittovaltioiden kautta. Tämä on ainoa tie rauhaan, sillä Hitlerin aateveljiä on aina ollut ja tulee olemaan.
Hyvää tarkoittava aseistariisunnan oppi on itsemurha ja suora tuki diktaattorien tavoitteille. Roistovaltiot tarvitsevat rauhansopimuksia vain hyökkäysvalmisteluja varten. Diktatuurien aggressiot voidaan estää vain uskottavan armeijan avulla, diktaattori ei hyökkää, jos hän on varma häviöstä.
Maailmassa on vain kaksi todellisuutta – yksilö ja ihmiskunta. Kansainvälisen hyvinvoinnin kannalta kansakunnalla, rodulla tai sukupuolilla ei ole merkitystä.
Kestävää rauhaa ja tasa-arvoa ei saavuteta ilman kansainvälisiä lakeja, oikeutta ja voimaa. EU sekä YK ovat paperitiikereitä, jos niiden tukena ei ole uskottavaa yhtenäistä armeijaa.
Demokraattisten valtioiden poliitikot ovat olleet sinisilmäisiä siirtäessään teknologista osaamista ja tuotantoa diktatuureihin, sillä sodat voitetaan teknologian avulla. Vientituloilla diktatuurit ovat kasvattaneet armeijoitaan silmiemme edessä, mutta päättäjien hälytyskellot eivät ole soineet.
Näiden monumentaalisten virheiden vuoksi EU-maissa on investoitava pikaisesti enemmän puolustuskyvyn kehittämiseen ja tuettava Ukrainan ponnisteluja kaikin keinoin.
Lisäksi EU tarvitsee yhteisen uskottavan armeijan, sillä vain sen avulla saavutamme neuvottelupöydässä saman aseman kuin USA, Kiina ja Venäjä.
Antti Roine
Ulvila
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/