Lukijalta: Kansanvallan kriisi on hyvinvoinnin ansio
Antti Roine kirjoitti (Suomenmaa 12.6.) demokratian kriisistä ja kannatti vastaan panemista diktatuureille.
Länsimaissa ja läntisimmissä Itä-Euroopan maissa, vanhoissa NATO- ja EEC-maissa suurin kansanvallan este on keskushyvinvointi, jossa asiantuntijavallalla ja kartellijoukkotiedotuksella estetään päättäminen siitä, mitä hyvinvointi on eläkerahastokapitalismissa ja kuluttajuudessa, konsumerismissa.
Ei jokaisen onni ole päästä pätkätöihin pääkaupunkiseuduille metrolipuilla tuettuna. Jotkut voivat olla onnellisia Sale-kunnissa mäntymetsässä halvoin asumiskustannuksin pienehköillä, mutta vakailla tuloilla.
Kansanvallan kiirisi on 1960-luvulla luodussa hyvinvoinnissa, siinä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sanoman ja Yleisradion tuella päättää, mitä on hyvinvointi.
Jos nyt ajatellaan teknologian kannalta, niin aina joskus joudutaan puolustusvälineet ajanmukaistamaan teollisuuden kehityksen tasolle, koska muutoin asevoimista tulee sotahistorian ulkomuseo.
Siitä, kun presidentti Mihail Sergejevitš Gorbatšov erosi joulupäivänä 1991 ja Neuvostoliitto purkautui, ei hajonnut sisällissotiin, on puolitoista sukupolvea. Itsenäisten valtioiden yhteisö oli hyvä yritys hallita mahdollinen Neuvostoliiton jälkeinen kaaos.
Euraasian tulliliitto on olemassa. 34 vuodessa ovat mikrosuorittimien nopeudet moninkertaistuneet, samoin tietoliikennenopeudet myös valokaapeleilla ja valokaapelit tulevatkin halvemmiksi kuin niiden kaivuukustannukset.
Kun paperit, mapit, sihteerit ja toimistot ovat vaihtuneet tietokonepalvelimiksi, sähköteknillisen teollisuuden mahdollisuudet ovat täysin erilaiset kuin kylmän sodan ajan lopun varustus.
Ukrainan ”erikoissotilasoperaatio” keskisuurehkona sotana tarjoaa samanlaisia mahdollisuuksia puolustusvälineiden uudistamiseksi 30 vuotta uudemmiksi kuin Espanjan sisällissota 1936–1939 tavanomaisen sodankäynnin osalta.
Isättömyys ja uskonnottomuus tarjoavat mahdollisuuksia postmodernille muutokselle, koska luovuuden purjeille ei ole enää kölejä. Yksi ehkä suurimmista joutavuustekijöistä on ollut yhden vanhemman, 5/6 tapauksista äidin, perheeseen siirtyminen, koska ei ole toista vanhempaa varmistukseksi.
Usein on niin, ettei lapsella ole tiedossaan muuta isää kuin Kansaneläkelaitos.
Miksi kukaan, joka ei sitoudu puolisoonsa tai puoliso-oletettuun pidempään kuin kolmeksi tai neljäksi vuodeksi, sitoutuisi valtioon ja sen hallituksiin neljännesvuosisadaksi kertausharjoituksin?
Kertausharjoituskierteeseen ajautuneilla on suunnaton ongelma siinä, mihin puolustuspolitiikka saattaa muotoutua, missä sitä joutuisi toimeenpanemaan, millä varustuksella ja missä? Puolustusmenojen lisäksi haaste on toimeenpanon kohdalla, sotataidon kohdalla.
On tietenkin niin, etteivät aselajitarkastajat voi allekirjoittaa uskottavasti mitään, kun doktriini on liikkeessä. Toisaalta lopullisia johtopäätöksiä häiveisyydestä, lennokeista, radiohäirinnästä ja alueilmatorjunnasta saataneen odottaa vuosia.
Pitäisi olla joitain keskusteluforumeita aselajeittain siitä, mihin kehitys kehittyy – Ukrainassa ja Yhdysvaltain puolustusvälineteollisuudessa.
Valtion purkutyömaa sisämarkkinoiksi alkaa peruskouluiässä, kun kaikki jatkuvuudet yksilönvapautta rajoittavina puretaan jo silloin. Ei ole helppoa elää siionistisen valtiollisen kristillisdemokratian ja postmodernin punavihreän yksilöllisyyden välissä klikkiotsikoin. Holistinen käsitys katosi jo 1960-luvulla.
Puolustusmenoja tarvitaan, mutta toisaalta pitäisi myös valmistautua siihenkin, ettei Rheinmetall varustelekaan Ukrainan puolustusvälineteollisuutta ajanmukaiseksi, vaan Saksa tekee vihreän siirtymän hinnan vuoksi melko pian Gazpromin kanssa rauhan.
Saksa sekä sotii että sopii Venäjän kanssa muista maista riippumatta tai melkein riippumatta. Ajattelumme mahdollistaa ja rajoittaa 1527 luterilaisuus ja 1907 saksalaistyyppinen, oikeastaan itävaltalainen sosialidemokratia sekä Liinamaa I, kun kansanvalta korvattiin tulopolitiikalla.
Murroskohdissa ajattelu on tunteen tasolla, psykohistorian tasolla, mitä ei voi mitata eikä punnita. Keskeistä Euroopan unionin kannalta on se, kyllästyvätkö pangermaanit epätoivoisesti postmodernismia vastaan paneviin panslavisteihin ja voittaako Saksassa demokratia hyvinvoinnin, eurosinipunan.
Olli-Jukka Paloneva
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/