Yhteinen aika

Lomalla katselimme vanhoja kuvia yhdessä perheeni kanssa ja havahduin siihen, kuinka paljon vanhempieni lapsuus poikkeaa tämän päivän lapsuudesta.

Nykyisin jo lapsilla on koko maailma käsissään muutamalla painalluksessa, kun isäni lapsuuden kuvassa ovat hevoskärryt ja pojat polvihousuissa hevosen vieressä.

Työssäni tapaan paljon lapsia ja nuoria ja keskustelen heidän ongelmistaan, jotka liittyvät kaverisuhteisiin tai perheisiin. Suurin puute ei ole aineellinen. Useimmilta löytyvät älyluurit, tabletit ja pelikoneet. Yhteydessä ollaan sovellusten viidakossa tai pelien tiimellyksessä.

Vapaa-ajalla somen kautta katsottuna useimmilla lapsiperheillä menee todella hyvin ja yhdessä harrastetaan monenmoista. Missä siis vika?

Mielestäni suurin ongelma on kohtaamisen tai paremmin kohtaamattomuuden, kommunikaation ja yhteisen ajan puute. Ei ole ruoka- ja saunahetkiä, joiden lomassa vaihtuvat päivän kuulumiset. Aito kohtaaminen, ilo, kokemukset ja yhdessä vietetty aika… Missä niihin sitten olisi mahdollisuus?

Kohtaamisiin on aikaa esimerkiksi Vesaisten leireillä, kerhoissa, tempauksissa ja tapahtumissa. Siellä kohtaavat lapset lapsia, lapset aikuisia ja aikuiset aikuisia.

Leireiltä ja tapahtumista jäävät mieleen kaverit, itse tehdyt tuliaiset ja uudet kokemukset, kuten pitkät liukuportaat Helsingissä maalaislapselle tai yötön yö mäkäräisineen Vasatokassa ensi kertaa Lappiin uskaltautuneelle.

Palataan vielä hetkeksi vanhempieni lapsuuteen. Onko se sittenkään niin erilainen kuin nykyään? Silloin oli aineellista puutetta ja työtä tuli tehdä kovasti, mutta muistot syntyivät samoista elementeistä kuin tänäänkin: kohtaamisista ja yhdessä koetuista asioista.

Vesaisten toiminta vastaa tähän tarpeeseen, ja mukaan ovat tervetulleita uudet toimijat ja osallistujat. Ensi kesänä siihen on mahdollisuus valtakunnallisella perheleirillä, jonka paikkana toimii Oivangin nuoriso- ja luontomatkailukeskus Kuusamossa.

Kirjoittaja on Vesaisten Keskusliiton hallituksen jäsen