Lukijalta: Keskittämisen perintöloukku
Kiertelin pääsiäisen aikana pitkin maaseudun kyliä, pohtien jälleen keskittämispolitiikan seurauksia. Autioituneiden maaseutujen hylätyt tilat ja talot kertovat, kuinka Suomessa väki on aikanaan laitettu pakkaamaan tavaransa ja jättämään kotiseutunsa.
Keskittämispolitiikka on aiheuttanut ilmiön, jossa tyhjilleen jäävät väljään asutun seudun asunnot voivat laueta perinnönsaajien kohtaloksi. Kaikki se, mitä ihmiset ovat rakentaneet luottaen yhteiskunnan tarjoamaan tulevaisuuden jatkuvuuteen omilla asuinseuduillaan.
Iltasanomat kirjoitti aiheesta 20.10.2023, että ”Arvoton kiinteistö syrjäseudulla voi muodostua perilliselle pelkäksi työmaaksi”. Vaikka kirjoittelu aiheesta on lisääntynyt, tilanne on entisestään pahentunut.
Kun peritty kiinteistö tai asunto ei löydä uutta asujaa, eikä kiinteistön kauppa käy, niin perillisten tilanne käy todella ahtaaksi. Kiinteistövero juoksee ja vastikkeet osakehuoneistosta painavat päälle, käyttipä perinnön saaja asuntoa tai ei.
Vastikkeet ovat ulosottokelpoisia, ja pahimmillaan perintö vie saajansa vararikkoon ulosoton kautta.
Eihän näin pitänyt käydä? Asuntojen ja kiinteistöjen piti olla tulevaisuuden turva, ei painajainen.
Perilliset ovat ratkoneet asioita monin konstein. Pahimmillaan ratkaisuna on ollut kyseenalainen ”saattohoito”, jossa osakehuoneisto annetaan pois niin sanotulle bulvaanille, maksamalla siitä jopa palkkio. Valitettavasti tämä ilmiö uhkaa nyt Suomessa väljään asutun seudun suurien ikäluokkien perillisten koteja.
Vastaanottajina on ollut toimijoita, jotka eivät vastikkeita tule koskaan maksamaan. Kyseessä on siis todella kyseenalainen liiketoiminta, joka lopulta aiheuttaa vastikekulujen jakautumisen muille asuntoyhtiön osakkaille.
Kenellä on lopulta vastuu?
Keskittämispolitiikka on ollut eduskunnan ja kulloisenkin hallituksen valinta. Tällaista politiikkaa ei tarvitse kuitenkaan loputtomasti jatkaa, vaan voimme valita tulevaisuudessa myös toisin.
Poliittisilla päätöksillä ei saa rakentaa onnistumisia vain etelän suuriin kasvukeskuksiin. Eikä varsinkaan maaseudun ihmisten ja sukujen kustannuksella.
Suomessa ilmiötä on kiihdytetty tukemalla asuntorakentamista verovaroin kasvukeskuksiin. Valtionhallinnon ja suuryritysten pääkonttorit on sijoitettu myös pääosin kehä kolmosen sisäpuolelle, ja näin ollen veroeurot näistä jäävät myös sinne.
Mielestäni Suomea ei tarvitse rakentaa useaan kertaan uudelleen. Valtion tulee politiikallaan ohjata investointeja ja palveluja siten, ettei ihmisten tarvitse muuttaa pois kotiseudultaan vastoin tahtoaan.
Se olisi järkevää politiikkaa, joka huomioi myös maamme alueiden vahvuudet ja ihmisten oikeuden valita asuinpaikkansa.
Näin kansalaiset välttyisivät joutumasta alueellisen tasa-arvon epäonnistumisen maksajiksi.
Mikko Polvinen
keskustan kansanedustaja
Kajaani
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/