Lapsen syntyminen auttoi Harrin irti huumeista – menneisyys heijastuu arkipäivään yhä: "Olemme ö-luokan kansalaisia"

Harri,48, käytti suonensisäisiä aineita 28 vuotta. Nyt hän on ollut seitsemän vuotta kuivilla yhtä retkahdusta lukuun ottamatta. Hän taistelee riippuvuuden kanssa loppuelämänsä.

Eikä Harri ole ainut. Huumeiden ongelmakäyttäjiä on Suomessa noin parikymmentätuhatta.

Jotakin laitonta huumetta on kokeillut jopa 20 prosenttia suomalaisista, selviää THL:n vuoden 2014 huumekyselystä.

Suomi on sekakäytön maa. Alkoholia, lääkkeitä ja erilaisia huumeita käytetään yhtä aikaa. Suomi on yksi Euroopan johtavia amfetamiinimaita. Suomalaiset myös kokeilevat uusia aineita herkemmin. Tällaisia huomioita tekee A-Klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki.

Toisilla huumeiden käyttö alkaa nuoruuden toilailuista tai ahdistuksesta, joillakin viattomasta viihdekäytöstä. Jotkut saavat mallin kotoa tai kavereilta. Tarinoita on yhtä monia kuin on käyttäjiä.

Huumeisiin kuolee Suomessa vuosittain parisataa henkilöä. Vuonna 2015 huumeiden yliannostuksiin kuoli 166 ihmistä.

Tutkimusten mukaan enemmistö suomalaisista nuorista suhtautuu edelleen kaikkiin huumeisiin kielteisesti. Nuorten mielissä kannabis tekee kuitenkin selvää pesäeroa muihin huumeisiin.

Samalla kun tupakointi ja alkoholin kulutus on nuorten keskuudessa vähentynyt, on kannabiksen käyttö pysynyt Euroopan tasolla vakaana. Näin kuvaa Euroopan huumeraportti.

Suomessakin on havaittu aiempaa sallivampaa henkeä kannabista kohtaan. THL:n huumekyselyn mukaan kannabiksen käyttö on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Asenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi sen mukana.

– Tässä on todella suuria eroja sukupuolten ja eri ikäluokkien välillä, Simojoki huomauttaa.

Kannabista käyttävät eniten nuoret miehet. Kuten muitakin huumeita.

Huumeiden kokeilu painottuu 25–34 vuotiaisiin nuoriin aikuisiin. Nuoret miehet heiluvat huumetilastojen kärjessä kokeiluissa, hoidoissa ja kuolemissa.

Harrin ajoi huumeiden käyttöön kokeilunhalu ja porukan henki.

Myös Harri on huomannut muutoksen ilmapiirissä. Hän kertoo, että viimeisen kymmenen vuoden aikana huumekauppa on tullut hyvin näkyväksi. Aineita kaupataan kauppakeskuksissa ja kaduilla avoimesti.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Teemu Saukoniemi toteaa suurimpien ongelmien painottuneen kasvukeskuksiin.

Huumausainerikollisuus on Saukoniemen mukaan ollut viime vuosina nousussa. Eniten kirjataan tavallisia käyttörikoksia. Törkeitä huumausainerikoksia paljastuu vuodessa noin tuhat.

Huumerikollisuus ei kuitenkaan katso paikkaa, vaan rikollisuus levittäytyy poliisiyksiköiden- ja valtion rajojen ulkopuolelle.

Vaikka huumeiden käyttö on Suomessa edelleen keskittynyt etelään ja pääkaupunkiseudun ympärille, ovat huumeet levittäytyneet myös maakuntiin.

– Mitä isompaan kaupunkiin mennään, niin sitä enemmän näitä ongelmia on. Mutta kyllä huumeiden käyttö on meillä maanlaajuinen haaste, A-Klinikan Simojoki toteaa.

Suomessa harjoitetaan huumeiden osalta kokonaiskieltopolitiikkaa: hallussapito ja käyttäminen ovat rangaistavia tekoja vakavampien rikosten, kuten kauppaamisen, salakuljetuksen ja valmistamisen ohella.

Suomessa käyttäjiä autetaan monin eri keinoin ja pyritään vähentämään huumeiden käyttämisestä seuraavia haittoja. Samanaikaisesti tehdään ehkäisevää työtä ja hoitoonohjausta sekä pyritään päihteissä nollatoleranssiin.

Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirka Vainikka pitää Suomen kansainvälisestikin poikkeuksellista kahden raiteen politiikkaa hyvänä.

– Se on mielestäni hyvä ratkaisu meillä.

Simojoen mukaan keskustelua huumeista tulisi kehittää. Hän näkee suurena haasteena sen, että ääneen pääsevät vain ääripäiden edustajat.

– Meiltä puuttuu avoin, perusteltu ja leimaamaton keskustelu siitä, mitä tässä muuttuneessa tilanteessa ihan oikeasti pitäisi tehdä, jotta voidaan minimoida haitat yksilölle ja yhteiskunnalle.

Simojoki toteaa, että huumekeskustelu ja -politiikka ovat keskittyneet viime aikoina hoidon ja ennaltaehkäisyn sijasta esimerkiksi huumerikosten rangaistuksiin.

Helposti ajatellaan, että päihdeongelmainen on omaa syytään ongelmissa.

Kaarlo Simojoki

Keskusteluilmapiiri soimaa riippuvaisia. Päihderiippuvuus nähdään yksilön valintana. Simojoki toteaa, että Suomen syyllistävä ilmapiiri on kenties voimakkaampi kuin muualla.

– Meillähän helposti ajatellaan, että päihdeongelmainen on ihan omaa syytään ongelmissa. Että hoitakoon itse itsensä kuntoon.

Harrilla on asiasta omakohtaista kokemusta. Edes toipuvaa käyttäjää ei nähdä yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Menneisyys heijastuu arkipäivän asioihin.

– Olemme ö-luokan kansalaisia. Ei meitä kohdella samanvertaisina kuin normaali-ihmisiä.

Yhteiskunnan apu ja esimerkiksi ​tuetun asumisen muodot ovat sen vuoksi suuressa roolissa.

Vainikka uskoo, että yhteiskunnassa tulee saada yhteys käyttäjiin. Toimiva tiedonvälitys edistää haittojen ehkäisyä, ja hoitoa.

Käyttäjien kohtaama jatkuva negatiivinen lähestyminen nakertaa raitistumisen mahdollisuuksia.

– Hirveän tyypillistä on, että huumeriippuvaiset saavat vain kielteistä palautetta. Heillä vahvistuu omakin ajattelu siitä, että he ovat kyvyttömiä ja holtittomia.

Vainikka toteaa, että apua tulee tarjota, kun sitä tarvitaan.

– Se lähtee arvostavasta kohtaamisesta. Siitä, että ihmisillä, jotka käyttävät huumeita ja ovat sairastuneet vakavaan sairauteen, on oikeasti ihmisarvo.

Harri muistuttaa, ettei huumeiden käyttö kuitenkaan aina näy ulospäin ja riippuvainen voi kuulua mihin sosiaaliseen luokkaan tahansa.

Harrin käyttäjäpiirissä oli paljon erilaisia huumeiden käyttäjiä, korkeakoulutetuista peruskoulun käyneisiin.

– Käyttäjä voi olla kunniatohtori tai ihan tavallinen mattimeikäläinen. Skaala on laaja.

Kaikki käyttäjät eivät suinkaan ole ongelmakäyttäjiä. Niin kutsutut viihdekäyttäjät jäävät usein tutkimuksissa varjoon. Laittomista teoista ei tahdota puhua, ja leimaantumisen pelossa hoitoon hakeutuminen saattaa venyä, vaikka apuun olisi tarvetta.

Alle 20-vuotiaiden yleisin syy hakeutua hoitoon on kannabis.

Poliisin näkemys on, että käytön pitää olla lähtökohtaisesti rangaistavaa.

Teemu Saukoniemi

Simojoki on sitä mieltä, että huumeista saatuja rangaistuksia tulisi miettiä uudelleen. Hänen mielestään tulisi keskittyä käyttäjän hoitoonohjaukseen sanktioiden sijaan.

Saukoniemi toteaa, että kansallinen tahtotila osoitetaan rikoksista säädetyillä rangaistuksilla.

– Poliisin näkemys on, että käytön pitää olla lähtökohtaisesti rangaistavaa. Myös pienemmillä määrillä, joita käyttäjiltä löydetään, saattavat aueta isommat jutut.

Saukoniemi kertoo, että prosessi ei aina johda rangaistukseen. Joskus huumausaineen käyttörikoksista saattaa selvitä pelkällä huomautuksella.

Yhdysvaltojen useissa osavaltioissa ja esimerkiksi Uruguayssa kannabis on laillistettu. Kannabismyönteisimmät tahtoisivat Suomen seuraavan esimerkkiä.

Simojoki huomauttaa, että kyseessä ovat päihteiden käytön suhteen aivan erilaiset kulttuurit. Yhdysvalloissa myös huumeiden vastainen sota on saanut aivan eri mittasuhteet ja vankilat ovat täyttyneet huumerikosten tekijöistä. Kannabiksen laillistaminen on monen tekijän summa.

– He (Yhdysvallat) ottavat ison riskin. Katsotaan, ja sen jälkeen meidän täytyy yrittää keskustella siitä kiihkottomasti.

Simojoki muistuttaa, ettei ole aivan yksioikoista esittää kannabista vaihtoehtona alkoholille. THL:n selvityksen mukaan valtaosa kannabiksen käyttäjistä käyttää alkoholia samassa yhteydessä.

– Tämä on yksi huoli, että siitä tulee yksi sekakäyttöaine lisää.

Harrille sysäys raitistumiseen tuli synnytyssalissa, kun hänen poikansa astui maailmaan. Lapsen huostaanotto oli miehelle kova paikka. Hän päätti, että taistelee poikansa puolesta.

– Tässä on toivuttu vuosia, mutta tämä on elämäni parasta aikaa, kun näen, miten pienestä nyytistä on tullut tuollainen nuori mies.

Reportaasi ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 25.8. Lehden voi tilata täältä.