Inhokista yhdentekeväksi – keskustan toivo voi olla etelän nuoressa sukupolvessa
Keskusta sai huhtikuun kuntavaaleissa kaikkiaan 81 070 ääntä vähemmän kuin kokoomus. Jos vedetään mutkat kunnolla suoriksi, niin voidaan todeta, että tuo valtakunnan tason ero syntyi Helsingissä.
Keskusta nimittäin hävisi pääkaupungissa kokoomukselle 82 974 äänellä.
Helsingin kuntavaalitulos selittyy osittain pormestarikisalla, joka keskitti äänet kokoomukselle ja vihreille. Mutta pormestarikisa on vain osa totuutta.
Pääministeripuolueella on nyt Helsingissä 2,8 prosentin kannatus. Tätäkään ennen ei ole ollut hurraamista. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana keskustan kuntavaalikannatus on ylittänyt Helsingissä viiden prosentin vain vuonna 2004, jolloin se oli 5,4.
Kaupunkikannatuksen puute on ollut keskustalle ikuisuuskysymys, joka nousi pääpuheenaiheeksi myös huhtikuun lopun puoluevaltuustossa Tampereella.
Puheenvuorot ovat muuttuneet entistä painokkaammiksi, sillä monet tiedostavat, että kaupungistumisen jatkuessa asia on keskustalle kohtalonkysymys.
Mutta onko mitään tehtävissä? Pitäisikö keskustan tyytyä siihen, että kannatusalueet ovat muualla kuin pääkaupunkiseudulla?
Pitkän linjan keskustavaikuttajan, professori Kari Hokkasen mielestä pitäisi.
– Keskustan ei pidä ruveta metropolien asianajaksi. Maakuntien Suomen puoluehan tämä kuitenkin on.
Keskustan ei pidä ruveta metropolien asianajaksi.
Kari Hokkanen
Hokkanen uskoo helsinkiläisten mieltävän keskustan maalaisten puolueeksi, joten sitä ei koeta omaksi.
– Puolue, jonka Santeri Alkio perusti, oli toki nimeltään Maalaisliitto. Ei voi sanoa, että alkiolaisuus olisi jotakin muuta kuin sitä, että ollaan ensi sijassa maakuntien ja maaseudun asialla. Kyllä se on kuitenkin keskustan ensisijainen tehtävä.
Hokkanen näkee, että jos keskustan kaupunkikannatuksen kohentamiseen olisi olemassa joku resepti, olisi se jo keksitty.
Aihe on kirvoittanut kommentteja myös Suomenmaan mielipideosastolle. Lauri Jokinen Karstulasta kirjoitti keskustan saavan voimansa maakunnista. Hän kysyi, tarvitseeko keskustan edes tyrkyttäytyä sinne, mihin ei huolita, kun muu maa tarvitsee puolustajansa.
– Ei Helsinkiä kerta kaikkiaan voi muuttaa keskustalaiseksi, Jokinen linjaa.
Helsinkiläinen Anna Ranki on juuri kokenut nahoissaan kotikaupunkinsa kylmyyden keskustaa kohtaan.
Hän suunnitteli kuntavaalikampanjaansa vuoden. Tukiryhmässä oli useita viestinnän ammattilaisia. Oli yhtenäinen kampanja-ilme, nettisivut, sosiaalisen median tilit sekä Rankin viiteryhmälle eli 30–40-vuotiaille koulutetuille naisille kohdistettu sanoma, jossa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus olivat keskiössä.
Katukampanjoinnin Ranki aloitti heti helmikuisen vaaliristeilyn jälkeen. Hänen jakamansa tuoreet sämpylät ja kakkupalat olivat menestys, kampanja ei.
Se toi kaikkiaan 45 ääntä. Ranki nauraa epäuskoisesti sitä kertoessaan.
– En ajatellutkaan, että minusta tulee valtuutettua, vaan että kerään jonkun äänipotin ja saan ehkä jonkun luottamustehtävän. Mutta onhan tämä täysin epämotivoivaa.
Rankin mielestä helsinkiläisten mielikuva keskustasta on väärä, mutta oikeutettu. Kaikki keskustalaiset kun eivät allekirjoita esimerkiksi sitä, että kaupungistuminen on globaali megatrendi, jota vastaan ei kannata taistella.
– Yksittäiset ihmiset puolueessa vetävät mattoa jalkojemme alta.
Yksittäiset ihmiset puolueessa vetävät mattoa jalkojemme alta.
Anna Ranki
Terhi Peltokorpi pääsi keskustalaisena Helsingin valtuustoon jo viidennen kerran peräkkäin.
Hän ja Laura Kolbe muodostavat ensi kaudella kahdestaan keskustan valtuustoryhmän, kun joukosta tippui Suomenmaan avustajanakin toimiva Timo Laaninen.
Peltokorpi sai huimat 1 100 ääntä, joita hän pitää ahkeran työn tuloksena. Hän on aktiivinen valtuutettu ja säännöllisesti kaupunginosansa äänestäjien tavattavissa erilaisissa tilaisuuksissa. Hän saa luultavasti ääniä myös toisilta vanhoillislestadiolaisilta.
Kansanedustajanakin työskennelleen Peltokorven nimi on toki laajemmallekin yleisölle tuttu. Peltokorpi sanookin, että paikallisella toiminnalla ja jalkatyöllä saa vain peruskannatuksen, mikä ei johda läpipääsyyn yli 600 000 asukkaan Helsingissä.
– Pienessä kunnassa saattaa riittää, että olet Sydänyhdistyksen aktiivi ja sukulaiset äänestävät lisäksi. Täällä se ei riitä, hän huomauttaa.
Eikä kyllä riitä pelkkä nimikään, vaan lisäksi tarvitaan uskottavuutta helsinkiläisenä. Näissä kuntavaaleissa rannalle jäi nimittäin myös ministeri Kimmo Tiilikainen, joka on aikaisemmin vaikuttanut Ruokolahdella.
Pienessä kunnassa saattaa riittää, että olet Sydänyhdistyksen aktiivi ja sukulaiset äänestävät lisäksi.
Terhi Peltokorpi
Peltokorpi sanoo Anna Rankin olevan erinomainen ehdokas keskustalle, koska puolue tarvitsisi uusia äänestäjiä hänen viiteryhmästään.
– Mutta saman profiilin ehdokkaita on muissa puolueissa, ja helsinkiläisten kynnys äänestää niitä puolueita on matalampi, hän harmittelee.
– Vihreiden listalla Anna olisi saanut paljon enemmän ääniä.
Ranki muistuttaa helsinkiläisten äänestyskäyttäytymisestä: ensin valitaan puolue, sitten ehdokas. Hän tarvitsisi siis avukseen valtakunnallisia kaupunkipolitiikan avauksia.
Kampanjoinnilla ei näytä olevan suurtakaan merkitystä. Vuoden 2008 kuntavaaleissa Ranki keräsi 43 ääntä enemmän ilman kampanjointia.
– Kestävästä kaupunkikehityksestä pitäisi puhua yhtä kovalla äänellä kuin biotaloudesta, hän painottaa.
Kestävästä kaupunkikehityksestä pitäisi puhua yhtä kovalla äänellä kuin biotaloudesta.
Anna Ranki
Voisiko keskusta menestyä Helsingissä juuriaan korostamalla?
Pääkaupungissakin arvostetaan suomalaiselta maaseudulta tuotua puhdasta ruokaa, ja maanviljelijöiden puolue on keskusta.
Helsingin keskustan tuntumassa perheensä kanssa asuvan Niina Hietalahden pitäisi siis olla keskustalle todellinen unelmaehdokas.
Hän on perustanut Helsinkiin kolme Anton&Anton -kivijalkakauppaa, joissa myydään tuoretta, sesonginmukaista ruokaa. Liikkeissä korostetaan ruuan alkuperän tuntemusta ja maataloustuottajien tekemän työn arvostusta.
Hietalahti ei kampanjoinut kovin aktiivisesti, mutta uskoi osan viime eduskuntavaalien reilusta 300 äänestä kertautuvan myös kuntavaaleihin. Lopputulos oli 51 ääntä.
– Useampi tuttu kyllä sanoi, että haluaisi äänestää minua, mutta ei pysty. Monet vihaavat avoimesti keskustalaisuutta.
Hän ihmettelee, mistä negatiiviset tunteet kumpuavat.
– Itselleni keskustalaisuus edustaa heikompien puolustamista, erilaisuuden sietämistä ja oikeudenmukaisuuden toteutumista kaikkien suomalaisten näkövinkkelistä.
Hietalahtea harmitti, kun kuntavaaleissa puhe keskittyi pormestarivaaleihin ja hallituksen tekemisiin.
– Paikallisista asioistahan kuntavaaleissa olisi pitänyt puhua. Itselleni tärkeää on esimerkiksi Kaisaniemen puiston elävöittäminen.
Vanhat mielikuvat keskustasta kaivetaan esiin aina vaalien alla, keskustan pormestariehdokas Laura Kolbe totesi pettyneenä Suomenmaalle kuntavaalivalvojaisissa.
Tässä mielikuvapolitikoinnissa kunnostautuivat tällä kertaa ainakin pormestariehdokkaat Jan Vapaavuori (kok.), Anni Sinnemäki (vihr.) ja Tuula Haatainen (sd.).
He olivat Helsingin Sanomien tentissä yhtä mieltä siitä, että keskustajohtoinen hallitus on laiminlyönyt kasvavan Helsingin kehittämisen.
Pääministerin tehtävää vuosina 2003–2010 hoitanut keskustan kansanedustaja Matti Vanhanen lähetti Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen tentin jälkeen. Kirjoitusta ei julkaistu.
Vanhanen hämmästeli siinä keskustan leimaamista Helsingin pahimmaksi viholliseksi.
– Omalta päättäjäkaudeltani mieleeni palaavat muun muassa nämä valtion vahvasti tukemat hankkeet: länsimetro, kehärata, Aalto-yliopisto, EU:n kemikaalivirasto ja Sipoon osakuntaliitos, Vanhanen kirjoitti ja vakuutti, että hankkeet eivät olisi edenneet toteutuneessa aikataulussa ilman keskustan ratkaisevaa tukea ja aktiivisuutta.
Meneillään olevalla hallituskaudella Vanhanen on huomannut, että Raidejokeri-hanke sai valtionosuutensa niin ikään keskustaministerien aktiivisuudella.
Liikennerahoista vastasi Anne Berner, ja asuntoasioista vastaava ministeri Kimmo Tiilikainen hoiti kuntien välisiä maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimusneuvotteluita.
– Voisin kysyä, mitä vastaavan mittakaavan hankkeita muut puolueet ovat olleet toteuttamassa tällä vuosisadalla Helsingin hyväksi?
On selvää, että monet keskustalaiset kokevat, ettei heistä liiemmin Helsingissä pidetä.
Tähän väliin onkin hyvä kysyä ulkopuolista näkemystä. Viestintätoimisto Kreabia johtava SDP:n entinen kansanedustaja ja puoluesihteeri Mikael Jungner uskoo, että keskustalla on kaikki mahdollisuudet vaikka kymmenen prosentin kannatukseen Helsingissä.
– Syntyperäisenä helsinkiläisenä sanoisin, että ei keskustaan mitenkään vihamielisesti suhtauduta. Se on vain jäänyt syrjään politiikan päävirrasta. Siihen ei juurikaan kiinnitetä huomiota.
Jungnerin mielestä tilanteen parantaminen vaatii kolme tekijää: valovoimaisia ehdokkaita, nykyistä liberaalimman mielikuvan puolueesta sekä uskottavia teemoja.
– Helsinki on muusta Suomesta poikkeavan liberaali. Esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittoa vieroksuttiin laajasti keskustassa, mutta Helsingissä se on tärkeä asia.
Ei keskustaan mitenkään vihamielisesti suhtauduta. Se on vain jäänyt syrjään politiikan päävirrasta.
Mikael Jungner
Jungner myös muistuttaa, että muualla kannatusta nauttiva pidetään koko Suomi asuttuna -politiikka ei toimi Helsingissä, koska ihmiset kokevat arjessaan kaupungistumisen ongelmat.
– Pääkaupungin kasvun ei ole annettu tapahtua samalla tavalla kuin muualla Euroopassa.
Jungnerin mielestä keskustan ei kannata valita Helsingissä kohderyhmäkseen muualta muuttaneita.
– Käsittääkseni keskusta pyrkii puhuttelemaan heitä, mutta siinä se tekee virheen. Helsingissä syntyperällä ei ole suurta merkitystä. Keskustan Helsinki-politiikan pitäisi lähteä siitä sekametelisopasta, joka täällä asuu.
Jungner kannustaa keskustaa ajamaan jotain isoa hanketta, kuten tunnelia Tallinnaan.
– Se saisi varmasti arvostusta. Kyllähän keskusta onkin ollut todella monessa Helsingille tärkeässä hankkeessa mukana.
Jungnerin mielestä Malmin lentokentän puolustamisessa oli hyvää ajatusta, mutta se lässähti kuntavaalitaistossa lopulta pelkäksi mielipiteeksi.
Keskustan Helsinki-politiikan pitäisi lähteä siitä sekametelisopasta, joka täällä asuu.
Mikael Jungner
Ajatuspaja e2:n johtaja Karina Jutila vahvistaa Jungnerin näkemyksen siitä, että keskustan imago on neutralisoitunut uuden äänestäjäsukupolven myötä.
– Maalaisliitto-nimi kuopattiin yli 50 vuotta sitten, joten olisi outoa, jos sen jälkeen syntyneet käyttäisivät sitä keskustaa vastaan. Vasemmistoliiton kohdallakaan ei puhuta kommunisteista. Vanhat painolastit ovat menettäneet merkitystään.
Timo Laaninen kirjoitti samasta aiheesta kuntavaalien jälkeissä kolumnissaan.
Laanisella on paljon käytännön kokemusta, sillä hän on ollut vuodesta 1992 lähtien ehdolla Helsingissä kaikissa kuntavaaleissa ja kaksissa eduskuntavaaleissa.
– Takavuosina kohtasimme vaaliteltoilla paljon vihamielisyyttä. Olimme tukiaispuolue, joka rahtasi Helsingistä kottikärryllä rahaa maajusseille ja sorateiden siltarumpuihin. Jotkut vanhemmat ihmiset muistelivat sota-aikoja: ”Maajussit rikastuivat myymällä ruokaa mustaan pörssiin, ja me kaupunkilaiset näimme nälkää”.
– Nämä puheet ovat selvästi vähentyneet. Samalla olemme muuttuneet helsinkiläisten silmissä jokseenkin yhdentekeväksi joukoksi, joka ei herätä tunteita puolesta eikä vastaan. Olemme sinänsä sympaattisten maalaisten puolue, joka ei kuulu kunnon helsinkiläisen valintalistalle vaalipäivänä, Laaninen kirjoitti.
Takavuosina kohtasimme vaaliteltoilla paljon vihamielisyyttä.
Timo Laaninen
Jutila näkeekin, että keskusta ei ole kyennyt etenemään inhokin ja yhdentekevän asemasta seuraavaan vaiheeseen eli siihen, että siitä tulisi varteenotettava vaihtoehto.
Hän muistuttaa, että vihreät ovat rakentaneet vankkaa kannatusta Helsingissä 80-luvulta alkaen. Perussuomalaisetkin menestyivät pääkaupungissa ainakin kertaluonteisesti.
Mutta onko etelän kaupungeille kumartaminen pyllistämistä maakuntien keskustalaisille? Jutilan mielestä ei.
– Helsingissä kannatusta saaneet keskustapoliitikot ovat herättäneet luottamusta myös keskustan kentällä.
Jutila mainitsee esimerkeiksi Mari Kiviniemen, Olli Rehnin, Anneli Jäätteenmäen ja Esko Ahon.
Mari Kiviniemi on imagoltaan cityliberaali, mutta se ei ollut hänen johtamansa keskustan suosion laskun syy eduskuntavaaleissa 2011.
– Suosiota söi ulkopuolelta perussuomalaisten nousu ja puolueen sisällä haja-asutusalueiden jätevesiasetus. Kukaan ei olisi voinut selvitä siitä voittajana.
Jutilan mielestä keskusta tarvitsee Helsingissä näkyvyyttä, sanottavaa ja henkilöitä, jotka ovat riittävän kiinnostavia sanomaan.
Helsingissä kannatusta saaneet keskustapoliitikot ovat herättäneet luottamusta myös keskustan kentällä.
Karina Jutila
Suomen kilpailluimmassa vaalipiirissä menestyminen vaatii keskustalta pitkäjänteistä työtä, Mikael Jungner korostaa.
Eikä hän itsekään oikeastaan keskustan ulkopuolinen ole.
Jungnerin isoisä Olavi Lahtela oli Maalaisliiton, myöhemmin Keskustapuolueen ministeri ja kansanedustaja. Olavi Lahtelan isä Matti Lahtela oli myös Maalaisliiton kansanedustaja.
Miksi Jungnerista ei tullut keskustalaista?
– Se on varmaankin ihan sattumaa. Yliopistolla ajauduin suvun mielestä vääriin piireihin. Hyvin olisi voinut käydä toisinkin.
Jungnerin mielestä alkiolaisuus, jota hänelle on saarnattu lapsesta asti, on yllättävän modernia ajattelua.
– Keskustahan ei ole juuriltaan agraaripuolue, vaan puolue oli digitaalinen jo sata vuotta ennen digitaalisuutta. Väittäisin, että alkiolaisuus osuu paremmin tähän aikaan kuin sosialismi tai oikeistolaisuus sata vuotta sitten.
Reportaasi ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 12.5. Lehden voi tilata täältä .