Pauli Harju on rakennemuutosten läpikaraisema mies – –Kun muualta loppuvat haasteet, taidan pyrkiä Kittilän kunnanjohtajaksi–

Kun valtioneuvosto valitsi Pauli Harjun heinäkuussa 30 hakijan joukosta määräaikaiseen muutosjohtajan virkaan, lienee yksi kriteereistä ollut kokemus yhteiskunnallisista rakenneuudistuksista.

Harjun CV:ssä rutiinia muutoksista riittää niin paljon kuin reilu viisikymppisellä miehellä ylipäätään on mahdollista olla.

– Käytännössä koko elämä, ja monissa asioissa vieläpä ihan etulinjassa, hän tiivistää.

Muutosjohtajaksi valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osastolle Harju siirtyi Pohjois-Pohjanmaan maakuntajohtajan pallilta. Sitä tehtävää mies on hoitanut vuodesta 2008 lähtien.

Muutosjohtajan tehtävänä on ohjata ja tukea maakuntauudistuksen toimijoita vaativassa valmistelutyössä.

– En ole päällepäsmäri, vaan sellainen ”välvouhka”, Harju tapailee ministeri Anu Vehviläisen karjalan murteella lausumaa määritelmää toimenkuvastaan.

Maakuntauudistus on suurimpia hallinnon ja toimintatapojen myllerryksiä Suomen historiassa.

Haaste on Harjun mukaan iso myös henkilökohtaisella tasolla, mutta pitkän linjan kuntamiehelle myös mieluinen.

– Pyrin tuomaan alueiden ja maakuntien ajattelutapaa esiin. Tuon parempaa näköalapaikkaa ei ole, hän muistuttaa.

En ole päällepäsmäri, vaan sellainen ”välvouhka”.

Pauli Harju

Lapin kairojen kasvatti on tottunut elämään ennenkokemattomien asioiden kanssa jo lapsuusvuosista lähtien. Ilmiö nimeltä peruskoulu teki tuloaan Suomeen pohjoisesta alkaen.

– Ranualla meidän ikäluokkamme (1960 syntyneet) pääsi mukaan ihan ensimmäisenä, kun siellä aloitettiin kokeiluperuskoulu, Harju muistelee.

Peruskoulusta saaduilla eväillä oli hyvä ponnistaa ensin armeijaan ja sitten jatko-opintoihin. Tietysti pioneerihengessä ja tienraivaajana.

– Sodankylän Jääkäriprikaatissa olimme ensimmäinen saapumiserä jääkäreitä.

– Sen jälkeen Lapin yliopistossa Rovaniemellä kuuluin ensimmäisiin oikeustieteellisestä valmistuneisiin juristeihin. Juuri niihin lumenluojiin, hän nauraa ja viittaa erään helsinkiläispoliitikon kommenttiin lappilaisen opetuksen tasosta.

– On meitä silti kelvannut muutostehtäviinkin, kun samasta opinahjosta valmistunut Tuomas Pöysti vastaa sote-uudistuksen valmistelusta, huumorimiehenä tunnettu Harju heittää.

Pauli Harju ehti työskennellä kuusi vuotta pankissa lakimiehenä, kunnes edessä oli taas ennennäkemättömiä haasteita.

– Pankkiala opetti, miten taseita siivotaan. Pankkikriisistä jäi parhaiten mieleen se, kuinka taitavasti Ahon hallitus loppujen lopuksi hoiti julkista taloutta.

– Valtio velkaantui, mutta kunnat eivät. Ne saivat rauhassa sopeuttaa toimintaansa muun muassa yleiskatteelliseksi muuttuneen valtionosuuden avulla. Jotkut yksityishenkilöt tosin joutuivat kärsimään kohtuuttomasti, Harju muistelee.

Pankkiuran jälkeen oli taas uusi sarka kynnettävänä, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin.

Taivalkosken elinkeinoasiamiehenä ja myöhemmin kunnanjohtajana Harju sai opetella kantapään kautta toimimista syrjäseutujen edunvalvonnan esitaistelijana.

– EU:ssa hypättiin keskelle ohjelmaperusteisen aluekehittämisen aikaa. Opimme ainakin seudullista yhteistoimintaa naapurikuntien kanssa.

Oppi tuli tarpeeseen, sillä Pudasjärven kaupunginjohtajaksi edennyt asiantuntija tempaistiin mukaan myös Paras-hankkeen selvitysmieheksi.

Kuntien yhteistoimintaa tiivistänyt projekti onnistui Harjun mukaan paremmin kuin moni muistaakaan. Jopa ihan kylmien faktojenkin tasolla.

– Pohjois-Pohjanmaalla on alkuaan neljäkymentä kuntaa, nyt niitä on 30, ja samaan aikaan kuntaliitokset ja maakuntavaihdokset ovat tuoneet kolme kuntaa lisää. Paras-hankkeen vapaehtoisuus oli mainettaan parempi palvelurakenteen uudistajana.

Monipuolisen työuran ansiosta Pauli Harju tuntee maakuntatason pelikentän ainakin yhtä hyvin kuin omat taskunsa.

Vaikka työpesti muutti viralliseksi kustannuspaikaksi Helsingin, maakuntien miehen leima pysyy selkäytimessä.

Pääkaupunkilaiseksi virkamieheksi Harju ei aio missään vaiheessa muuttua.

– Maakuntajohtajana pendelöin kotoa Pudasjärveltä Ouluun lähes päivittäin. Nyt pitää antaa sen verran periksi, että viikot menevät Helsingissä.

Maakuntauudistuksen valtakunnallinen valmisteluryhmä pitää siis majaansa pääkaupungissa, mutta varsinainen työ tehdään alueilla.

Muutosjohtaja yhtyy mielellään valtiovallan levittämään viestiin projektin roolijaosta.

– Meidän tehtävämme on tukea alueilla tapahtuvaa uudistustyötä. Siitä tulee juuri niin hyvä kuin alueella tehdään.

Seudun oma ote uudistuksen toteuttamisessa on Harjun mukaan ratkaisevan tärkeä. Juuri sen takia on perustettu maakunnalliset ohjausryhmät omine alajaostoineen.

Kuten maan tapaan kuuluu, niin maakunnallisen itsehallinnon kaventumisesta on esitetty jo valmista kritiikkiä.

Ihan kaikkia yleistyksiä Harju ei ole valmis nielemään.

– Kun rahoituksen ja sote-säätelyn suhteen mennään valtion suuntaan, niin kaiken muun tulisi tukea itsehallinnollista näkökulmaa, hän muistuttaa.

Digitalisaation hyödyntäminen on hurja haaste.

Pauli Harju

Kun uudistus saadaan maakunnissa täysillä käyntiin, niin tärkein pointti muutosjohtajan mielestä on etsiä vastauksia akuutteihin kysymyksiin.

Miten käy lähipalvelujen ja lähidemokratian? Mikä on kunnan ja maakunnan välinen suhde? Mitä tapahtuu kunnan sotekiinteistöille? Kuinka paljon toimintoja yhtiöitetään? Mitä valinnanvapaus käytännössä tarkoittaa? Ja niin edelleen.

– Nämä ovat juuri niitä käytännön asioita. Ne liittyvät henkilöstöön, tukipalveluihin, omaisuusmassaan ja kaikkeen yhteistoimintaan, mitä alueella tulee olemaan. Esimerkiksi digitalisaation hyödyntäminen on hurja haaste ja vaatii kuntien, maakuntien ja valtion tiivistä yhteistyötä rakenteidenkin tasolla, Harju taustoittaa.

Hallitus on linjannut, ettei kenenkään verorasitus saa sote- ja maakuntauudistuksen vuoksi nousta.

Siitä huolimatta uudistus mullistaa kuntien rahoituskuviot. Joiltakin häviää soten myötä menotaakasta yli 70 prosenttia, toisilta vain 40 prosenttia.

Vaikka valtionosuuksien osuus kuntataloudesta pienenee, se ei jatkossakaan kuihdu olemattomiin.

– Uudistukseen aiotaan kytkeä voimakas kuntien keskinäinen ja järjestelmämuutoksesta aiheutuva tasausjärjestelmä. Kyllä sinne edelleen jää vielä miljardeja oikeudenmukaisuutta toteuttamaan, Harju muistuttaa.

Muutosjohtaja haluaisi auttaa myös syrjäseudun pikkukuntia ymmärtämään tilanteensa, mutta erityisesti omat vahvuutensa.

Kunnan identiteettiä ei saisi päästää katoamaan menetettyjen palvelujen mukana.

– Suomessa on nyt turhankin paljon niin sanottuja Sale- tai Siwa-kuntia. Se tarkoittaa esimerkiksi kaupallisten palvelujen taantumista yhden valtakunnallisen ketjun pienen yksikön varaan. Tämä on juuri sitä taantumisen kierrettä, mistä kuntien pitäisi yrittää taistella itsensä pois.

Hyviä esimerkkejä vastakkaisestakin kehityksestä löytyy.

Entisenä maakuntajohtajana Harju nostaa esiin Pohjois-Pohjanmaan kaakkoiskolkassa sijaitsevan Pyhännän ”teollisuusihmeen”.

– Taisipa olla Pyhännän kunnanjohtaja, joka ensimmäisten joukossa aikanaan varoitteli Sale-kuntailmiöstä. Hän ennusti, että näivettyminen on varmuudella edessä niillä kunnilla, joiden identiteetti rakentuu julkisten palvelujen varaan.

– Pyhäntä on omilla ratkaisuillaan näyttänyt, että pienessä kunnassa voi olla aineksia vientiteollisuutta myöten, Harju muistuttaa.

Maakuntauudistus on valtava paketti. Sen valmistuminen ei pääty edes silloin, kun projektiin palkattujen virkamiesten työsopimukset loppuvat.

Harjun pesti kestää näillä näkymin vuoden 2019 loppuun asti. Tuolloin mies ei ole lähelläkään virallista eläkeikää, mutta tunnustaa, ettei ole ajatellut niin pitkälle omaa tulevaisuuttaan.

– Silloin ei välttämättä ole enää olemassa sitä samaa maakuntajohtajan paikkaa, mistä nyt lähdin, mutta aika näyttää.

– Olen joskus leikilläni sanonut, että sitten kun muualta haasteet loppuvat, niin taidan pyrkiä vielä Kittilän kunnanjohtajaksi.

Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä 2.12. Lehden voi tilata täältä .