Suomen sata vuotta
Itsenäisyytemme juhlavuosi taitaa käytännössä alkaa ensi viikon itsenäisyyspäivästä ja huipentuu vuoden päästä tasan sataan vuoteen.
Sadas vuosihan alkaisi vasta silloin ja ajoittuisi pääosin vuodelle 2018, mutta tosiasiassa juhlavuotta muistellaan jo etukäteen. Historiallisesti nyt alkaa jakso, jota mielestäni pitää seurata aina vuoden 2019 loppupuolelle asti.
Itsenäistymisen johdantoa seurasi kansalaissota, keskeisten valtiollisten instituutioiden rakentaminen, hallitusmuototaistelu kuningaskunnan ja tasavallan välillä ja tunnustusten saaminen itsenäistyneelle maalle.
Keskustan on helppo tarkastella omassa historiassaan koko jaksoa 1917–1919. Kaikki muut eivät ehkä jaksa kaikkea tätä seurata.
Maalaisliitto-Keskusta toimi noiden vuosien aikana johdonmukaisimmin ja määrätietoisimmin itsenäistymisen, vapauden, tasavallan ja sodan jälkeisen sovinnon puolesta.
Kansalaiset oppivat tuolloin luottamaan puolueeseen, ja kahdessa vuodessa nousimme keskisuuresta puolueesta suurpuolueeksi vastuuta kantaen. Kannatuksemme nousi vaaleissa 1917–1919 yhdeksästä prosentista 20 prosenttiin.
Kannatuksemme perusta löytyy noista todellisista vaaran vuosista, jolloin harkintakyky ja määrätietoisuus johtivat lopulta oikeisiin ratkaisuihin.
Puolue haki syksyn 1917 eduskuntavaaleissa valtuutuksen konkreettisella vaaliohjelmallaan. Ohjelma asettui itsenäisyyden puolelle. Se haki valtakirjan tasavaltaiseen hallitusmuotoon ja määritti ohjelmassa ytimekkäästi nykyisenkin parlamentarismimme kaikki keskeiset osat, jotka se ajoi myös hallitusmuotoon eli perustuslakiin vuonna 1919.
Ohjelma analysoi maailmansotaa seuraavasti: ”Sota on luomassa Eurooppaan uudet kansainväliset olot. Sodan yhdeksi lopputarkoitukseksi ovat kaikki sotivat vallat vuosien kuluessa julistaneet Euroopan kaikille kansoille täydellistä itsemääräämisoikeutta”.
Silloin haluttiin keisarikuntasuurvaltojen vallasta ja etupiireistä eroon.
Mutta Maalaisliitto hahmotteli itsenäisten kansojen elämää pidemmälle: ”Edellyttäen sitä mahdollisuutta, että Euroopan olojen uudelleen järjestelyssä tulee eri kansallisuuksien välille muodostettavaksi valtioliitto, johon Suomikin yhteisen turvallisuuden ja etujen pohjalta voisi liittyä… on tällaisten asiain käsittely ja päätösvalta kuuluva eduskunnalle, joka niistä päättää.”
Ohjelmallaan puolue sai tuntuvan vaalivoiton.
Nyt sata vuotta myöhemmin puhutaan taas yhteisestä turvallisuudesta. Osa Euroopassa kaipaa paluuta puhtaaseen kansallisvaltioiden järjestelmään ilman unionin kaltaista itsenäisten valtioiden liittoa.
EU:n heikentyessä Eurooppaan ei syntyisi poliittista tyhjiötä eikä tasapainoista idylliä, vaan palaisimme suurvaltojen Eurooppaan.
Yhteisen pöydän puuttuessa keskeiset valtiot keskustelisivat suurista ratkaisuista keskenään ja me pienemmät luovisimme siinä välissä kumartaen ja pyllistäen aina suhdanteiden mukaan.
En kaipaa paluuta suurvaltojen Eurooppaan etupiireineen, vaan mieluummin Maalaisliiton analyysin mukaiseen Eurooppaan, jossa meillä on voimassa ja kunnioitettuna Helsingin ETYK:n päätösasiakirja periaatteineen täydennettynä EU:n yhteisellä pöydällä ja yhteisesti jakamallamme arvopohjalla.
Pienikin maa voi olla vahva 2000-luvun Euroopassa huolehtimalla viisaasta ulkopolitiikasta, uskottavasta puolustuksesta, kansan eheydestä ja taloutemme itsellisyydestä. Näin toimiessamme levotonkaan aika ei meitä horjuta.
Kirjoittaja on keskustan presidenttiehdokas.