Digitalisaatio voisi pelastaa autiot maaseudut – tai sitten ei
Miltä tuntuisi ajatus robottileikkauksesta? Todennäköisesti ei kovin erikoiselta, sillä moisia operaatioita tehdään kaikissa Pohjoismaiden yliopistosairaaloissa.
Robottileikkaukset ovat perinteisiä tarkempia, ja monet toimenpiteet voidaan tehdä tähystämällä, jolloin potilas toipuu nopeasti.
Mutta miltä tuntuisi ajatus robottileikkauksesta, jossa konetta ohjaava kirurgi ei olisikaan samassa tai viereisessä huoneessa vaan toisella puolella maapalloa, eikä olisi koskaan edes käynyt Suomessa, saati että olisi tavannut potilaan?
Tämä oli yksi esimerkki digitalisaation mullistavista vaikutuksista työhön, kun aihetta käsiteltiin Porissa tiistaina muun muassa työministeri Jari Lindströmin (ps.), SAK:n tuoreen puheenjohtajan Jarkko Elorannan ja Työterveyslaitoksen vanhemman tutkijan Anu Järvensivun voimin.
Digitalisaatio tuo tullessaan ”vaikka mitä” ja ”muuttaa kaiken”, kuten keskustelijat kuvasivat.
Esimerkiksi leikkaava lääkäri tai potilasta valvova sairaanhoitaja voivat digitalisaation ja robottiteknologian avulla työskennellä yhtä hyvin Bangkokissa kuin Kuopiossa. Kysymys on valinnoista.
– Mitä haluamme tehdä kasvokkain ja mitä olemme valmiita tekemään digitaalisen tiedonvälityksen avulla, Järvensivu sanoi.
Suomalaisten valmiudet omaksua uutta teknologiaa ovat kansainvälisesti verrattuna hyvät, ja suomalaisten digiosaaminen on EU-maiden kärkeä.
Asenteen tulee kuitenkin olla kohdallaan, sillä muuten jää pää vetävän käteen.
– Ei olla vastakarvaan vaan myötäsukaisia tälle kehitykselle, joka tulee väistämättä, Lindström korosti.
Ministerillä on aiheesta omakohtaista ja karvasta kokemusta paperitehdasvuosiltaan, jolloin työntekijöiltä vaadittiin joustoja, jotta työpaikat olisi pystytty säilyttämään.
– Työpaikassa, josta sain kenkää… Siinä vaiheessa, kun olimme valmiita tekemään joustoja, oli liian myöhäistä.
Jos ja kun digitalisaatio vapauttaa ajasta ja paikasta, sen kääntöpuolena on mahdollisuus valvoa työntekijää entistä tehokkaammin.
SAK:n Elorannan mukaan monissa ammateissa digitalisaatio voi tarkoittaa entistä suurempaa kontrollia ja valvontaa.
– Silloin mennään ihan päinvastaiseen suuntaan kuin pitäisi.
Digitalisaatio tuo tullessaan ”vaikka mitä” ja ”muuttaa kaiken”
Olisiko digitaalisuudesta autioituvan maaseudun pelastajaksi?
Kun tulevaisuudessa yhä useampaa työtä voidaan tehdä muualla kuin varsinaisella työpaikalla, olisi siinä paikka pitää maaseutu elävänä, Lindström pohti.
Elorannan visiossa ihmiset haluavat tulevaisuudessakin olla vuorovaikutuksessa kasvokkain.
Hänen mielestään pöhinää syntyy paikoissa, joissa samanhenkiset ja -oloiset ihmiset ovat lähellä toisiaan. Siksi kaupungistuminen jatkuu yhä.
– Sitä fiilistä ei ehkä kuitenkaan ruudun välityksellä tehdä. Digitalisaatio mahdollistaa töiden siirtämisen, mutta innovointi ja uuden luominen näyttävät vaativan sen, että ihmiset ovat yhdessä.
Tutkijana Järvensivu kallistuu molempien vaihtoehtojen kannalle. Innovaatioteorioiden mukaan ihmisten pitää olla yhdessä, jotta syntyy kehitystä.
Toisaalta virtuaalinen todellisuus voi hänen mukaansa ”korvata uskomattoman pitkälle tätä meidän livemaailmaamme”.
– Siinä mielessä suomalaisella maaseudulla voi olla uusi mahdollisuus. Täytyy vain keksiä ne vetovoimatekijät, jotta ihmiset haluavat olla siellä.