Susi on koitunut koiran kohtaloksi tavallista useammin – susitutkija avaa suurpedon käyttäytymistä
Metsästäjäliitto on tiedottanut susien vahingoittamista koirista viime aikoina tiuhaan. Maa- ja metsätalousministeriön riistavahinkorekisterin mukaan susi onkin koitunut koiran kohtaloksi tavanomaista useammin.
Sudet ovat aiheuttaneet 55 koiravahinkoa viimeisen vuoden aikana 5. lokakuuta mennessä.
– Se on selvästi keskiarvoa enemmän, sillä yleensä tapauksia on 30–50 vuodessa, kertoo susia pitkään tutkinut emeritusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta.
Kojolan mukaan tämä ei kuitenkaan liity siihen, että suden suhde ihmiseen olisi muuttunut. Ylivoimainen valtaosa koiravahingoista tapahtuu yhä metsästystilanteissa. Näin kävi äskettäin myös 2,5-vuotiaalle jämtlanninpystykorva Sisulle Kauhajoen Kauhajärvellä.
Raahen Honganpalossa susi kuitenkin tavoitteli hihnassa ollutta koiraa syyskuun lopulla. Koiran omistaja liikkui pyörällä ja sekä koira että omistaja selvisivät tilanteesta säikähdyksellä.
Kojolan mukaan tapaus on hyvin poikkeuksellinen.
– Susi ei ehkä yhdistä pyöräilijää ihmiseen yhtä vahvasti kuin silloin, jos ihminen on jalan liikkeellä, hän arvioi.
Kojolan mukaan olennaista on myös se, että laika-rotuinen koira muistuttaa sutta ulkonäöltään.
– Suden motiivi käydä sen kimppuun on hyvinkin vahva, kun kysymys on suden reviiristä, niin kuin tässä tapauksessa todennäköisesti on.
Kojolan mukaan kyseisellä alueella liikkuu vahva susilauma, ja sudet kokevan koirien kilpailevan niiden kanssa samasta ravinnosta.
– Sudelle, joka on jo koiran tappanut ja koiraa syönyt, lisämotivaationa voi olla helppo ravinto. Mutta todennäköinen järjestys on kuitenkin se, että suden motiivina on ravintokilpailijan poistaminen.
Kojola kertoo, että reviirin puolustaminen ja kilpailu ravinnosta on myös syy metsästyskoirien ja susien yhteentörmäyksille.
– Näitä tapauksia tulee, kun susireviirillä liikutaan ja koira on kaukana omistajastaan.
Kojola toteaa, että Suomessa on vahva metsästyskulttuuri ja metsästyskoiran menettäminen suurpedolle koskettaa eri tavalla kuin vaikkapa lampaan menettäminen.
– Susi ei voi tietää, että koiraa ruokkii ihminen. Koira polveutuu sudesta ja susi tunnistaa koiran toiseksi petoeläimeksi, jonka hajumaailmassa on paljon tuttua. Lajien sisäisestä kilpailustakin laajassa mielessä on siis kysymys.
Onko sudesta vaaraa ihmiselle?
Susia pelätään, vaikka niiden aiheuttamat viimeisimmät lapsisurmat tapahtuivat 1800-luvulla.
Kojolan mukaan suden läheisyyteen pitää reagoida, jos se lähestyy ihmistä tunnistaen kohteen varmasti ihmiseksi.
– Sellaisia susia meillä ei voi olla, Kojola korostaa.
Poliisi määräsi äskettäin lopetettavaksi suden, joka seuraili koiranulkoiluttajia Kirkkonummella.
Ihmisarkuutta menettänyt susi liikkui myös vuosi sitten Tammelan Torronsuon kansallispuistossa. Mediat kertoivat sen tarkkailleen ja seurailleen ihmisiä.
– Silloin minulla heräsi epäilys, että olisiko kysymyksessä susi, jota joku on ruokkinut. Ei se huvin vuoksi ihmistä seuraile. Suden motiivi ei käsittääkseni ollut ihmisen saalistaminen, vaan se odotti, että heiltä saisi ruokapaloja, Kojola uskoo.
Kojolan mukaan ihmisten susihavainnot ovat väistämättömiä etenkin Varsinais-Suomessa, missä susille on paljon ravintoa peuroista, metsäalueet ovat pieniä ja kulttuurimaisemaa paljon.
– Susi kuitenkin kaihtaa ihmistä, ja ne ovat poikkeusyksilöitä, joilla on toisenlaista käyttäytymistä.
Kojolan mukaan asutuksen lähistölle eksyvät sudet ovat usein nuoria yksilöitä, jotka vasta tutkivat reviiriään.
– Ne eivät aiheuta tarkoituksella hämminkiä, vaan tekevät sen ikään kuin osaamattomuuttaan, Kojola kuvaa.
Metsästäjäliitto on kritisoinut jo pitkään sitä, että suden metsästysluvat ovat jäissä.
Maa- ja metsätalousministeriö antoi viime joulukuussa asetuksen, jonka mukaan Riistakeskus voi myöntää suden pyyntiin metsästysvuoden aikana enintään 28 poikkeuslupaa poronhoitoalueen ulkopuolella.
Poikkeuslupia ei kuitenkaan myönnetty ennen kuin metsästysvuosi päättyi heinäkuussa.
– Taitavat hakijatkin jo tietää, että poikkeuslupien hakeminen on aika turhaa, sanoo Riistakeskuksen Kainuun alueen riistapäällikkö Marko Paasimaa.
– Korkein hallinto-oikeus edellyttää luvalle sellaisia päämääriä, että luvan myöntäjien on vaikea saada kasaan sellaisia tietoja yksittäiseltä hakemusalueelta, Paasimaa kertoo.
Viimeisin tieto susien määrästä Suomessa on maaliskuulta, jolloin susia oli todennäköisesti 277–321 yksilöä. Susikannan koko oli pysynyt ennallaan.
Itä-Suomen susikanta oli entisellään, mutta Länsi-Suomeen oli muodostunut muutamia uusia susilaumoja.
Susille on syntynyt uusia pentuja Luonnonvarakeskuksen viimeisimmän kanta-arvion jälkeen.
Viime talven aikana poronhoitoalueelta kaadettiin poikkeusluvilla jopa 48 sutta.
– Kahtena viime talvena on puolensataa sutta siellä kaatunut, ja se on aivan eri tilanne kuin aiempina vuosina. 2000-luvulla susia on kaadettu vuositasolla keskimäärin 10–20 yksilöä, Luken Ilpo Kojola kertoo.
Susi on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi. EU-maiden enemmistö haluaa kuitenkin muuttaa suden suojelustatuksen täysin rauhoitetusta lajista suojelluksi lajiksi.