Media-alan tilanne on murheellinen

Pääkirjoitus

Media-alan riento on viime vuosina ollut raadollista. Paperilehtien levikit ovat laskeneet tasaista tahtia niin Suomessa kuin muissa länsimaissa.

Iloinen asia on verkkolehtien vahva suosio. Niitä luetaan vuosi vuodelta enemmän. Kustantajien kannalta ikävä puoli on, että ilmaisiin uutisiin tottuneet kuluttajat eivät siirry helposti maksaviksi asiakkaiksi.

Kuluttajakäyttäytymisen muutos on vaikuttanut myös lehtien ilmoitustuloihin. Ne ovat laskeneet vuosi vuodelta kuin lehmän häntä.

Verkkolehdistä saatavat mainoseurot ovat valuneet lehtikustantajien sijasta kansainvälisille digijäteille Metalle ja Googlelle. Kotimaisille toimijoille mainoseuroista jää enää alle puolet.

Entisestä rahantekokoneesta on jäljellä vain muisto.

MEDIAKENTTÄ keskittyy ja vain vahvimmat selviävät. Lehtien ilmestymiskertoja karsitaan.

Ikävän kierteen pysäyttäminen on erittäin vaikeaa. Moniäänisyyden ilosanoman jakaminen jää tulevaisuudessa entistä harvemmille hartioille.

Vaikka lehtien määrä ei ole 2000-luvulle pienentynyt merkittävästi, vaaran merkit ovat ilmassa.

Lehtien omistus on keskittynyt muutamille suurille kustantajille. Keskittymisen seurauksena toimittajien määrä on romahtanut. Kun samoja juttuja käytetään konsernin omissa lehdissä, toimittajia tarvitaan vähemmän. 

Entisaikojen vakaasta työympäristöstä on tullut jatkuvien muutosten myllerryskenttä.

Luotettava media on demokratian kulmakivi.

PUOLUELEHDET eivät ole olleet immuuneja media-alan yleiselle kehitykselle. Niiden kannattavuus ja tulevaisuus on samalla tavalla koetuksella kuin muidenkin lehtien.

Puoluelehtien rooli ja merkitys on vähentynyt ilmestymiskertojen karsimisen seurauksena. Sanomalehdistä aikakauslehdiksi muuttuneista julkaisuista on tullut harvojen herkkua.

Surullisimman kohtalon koki Vihreä Lanka, jonka vihreät lopettivat reilu neljä vuotta sitten. Jälkikäteen on helppo todeta, että päätös oli virhe.

Puoluelehtien kannalta raskain virhe tehtiin vuonna 2008. Poliittisten lehtien saama viestintätuki siirrettiin tuolloin puolueiden vastuulle.

Ja kävi, kuten moni osasi aavistaa. Puolueiden siipien alla puoluelehtien saama tuki on pienentynyt merkittävästi 15 vuodessa.

Puolueiden toiminta on ollut inhimillistä. Isojen säästötoimien kohdentaminen muualle kuin omaan organisaatioon on aina helpompaa. Vastuu ikävistä päätöksistä lankeaa tällöin jonkun muun harteille.

MEDIAKENTÄN kaventuessa valtiovalta ei voi seistä kädet taskussa. Jotain on pakko tehdä.

Luotettava media on demokratian kulmakivi. Valeuutisten maailmassa tarve journalistisesti riippumattomalle ja uskottavalle medialle ei ole vähentynyt – päin vastoin.

Tämä on Suomenmaan viimeinen pääkirjoitus. Toimitus julkaisee jatkossa pääkirjoitusten sijasta omalla nimellä kirjoitettuja näkökulmia.