Kypsää viljaa, raakaa voimaa
Sato kypsyy, varastot täyttyvät, mutta mikään ei tapahdu tai toteudu itsestään.
Entisaikoina tarvittiin sadonvaalimiseen kokonaisvaltaisesti ihmisen voimaa, mieluiten vahvaa ja jopa raakaa. Nykyinen tekniikka-avusteinen voimaviljely tarvitsee ihmisen suunnittelua ja tehtävien logistista hallintaa paljon, ennen kuin kypsä vilja on kuluttajan ruokapöydässä.
Maailman vilja-aittojen liepeillä on levotonta ja sodan raaka voima on surullista todellisuutta. Ruoka- ja voima- eli energiakriisi leijuu myös eurooppalaiseen ajatusmaailmaan ja toteutumisen mahdollisuudet ovat sangen otolliset.
Reilut sata vuotta sitten suomalaiset taiteilijamestarit ikuistivat kehyksiin kauniita ja levollisia viljelymaisemia, oli kypsää viljaa hiljaa huojumassa syyskesän tuulessa, pulleita kuhilaita ahkerine kokoajineen ja joskus hiipi hallan usvahuntu maalaismaiseman ylle tai elokuun kuu kumotti kohtalokkaasti tähkäpäiden yllä.
Nuo museoiden kätköissä uinuvat kuvat ovat aikansa dokumentteja siitä ja silloin, kun suomalaisetkin ottivat elantonsa oman voimansa ja jaksamisensa avulla. Luonnonvoimat olivat kuitenkin arvaamattoman raakoja ja saattoivat nujertaa kasvun jo alkutekijöihinsä.
Perinnetiedon mukaan nk. elosalamat ilman jyrinää jouduttivat sadon kypsymistä ja olivat dramaattisuudessaan syysöiden siunaus.
Samoin katsottiin, että jos elokuun alussa säästyttiin halloilta niin vaara oli ohi pitkäksi aikaa.
Pian saapuva Laurin päivä oli merkityksekäs, se laittoi linnut laumaan, lakaisi laarit eli viimeiset edellisen sadon rippeet oli käytetty. Lauri lukitsi ladot ja siis heinät oli oltava silloin viimeistään tallessa.
Syys-Matti sitten täytti laarit ja talven yli riitti leipää ja lämpöä, kun polttopuutkin oli kuivattu kevätahavassa ja laitettu liiteriin kesäkuivina.
Joskus 1900-luvun alussa oli tarpeen saada Suomeen ulkomaista viljaa, koska oman maan sato oli jäänyt niukaksi.
Isoisäni, roteva ja jämtti mies, joka oli hämäläisen pikkupitäjän poliisin luottomies, päätti lähteä kaverinsa kanssa Helsingin satamaan auttamaan viljalastisen laivan purkamisessa.
Tehtävä tuli hyvin suoritetuksi, mutta tuo ahkera ja vastuuntuntoinen toiminta aiheutti sen, että hän joutui nk. mustalle listalle tietyn työsuorituksia valvovan tahon toimesta.
Lopputulos kuitenkin oli, että vilja pääsi jatkamaan matkaansa ympäri Suomea ja tarpeellista voiman lähdettä leipää päästiin nauttimaan aikanaan.
Arjen perustava huoltovarmuus on kyseenalaistettu ja siitä varoitetaan jo nyt.
Tietty kohtuullinen ja vastuullinen energian käyttö ja ruokahuollon suunnitelmallisuus pitäisi olla itsestäänselvyys ja luontainen asia yleissivistyneessä yhteiskunnassa.
Aune Linnimäki
Taidehistorioitsija
Rantasalmi