Tutkija: Vastakkainasettelua puolustuspolitiikassa vain vähän
Suomessa maanpuolustuskysymykset ovat kylmän sodan jälkeen olleet yhä enemmän yksi politiikan ala muiden joukossa, arvioi tutkija Matti Pesu Tampereen yliopistosta.
Puolustuksesta on tullut osa laajempaa yhteiskunnallista keskustelua, vaikka sitä yhä leimaa vahva pyrkimys yhteisymmärrykseen.
Pesun mukaan aiemmin puhtaasti kansallinen puolustuspolitiikka on myös kansainvälistynyt voimakkaasti ja sitä on tältä osin yhä vaikeampaa erottaa ulkopolitiikasta.
Puolustusministeriö julkisti torstaina Pesun ja valtiotieteen tohtori Jukka Tarkan itsenäiset raportit puolustuspolitiikan kehityksestä kylmän sodan päättymisestä 2010-luvulle.
Matti Pesun mukaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa tehdään Suomessa ”hyvässä hengessä” ja vastakkainasettelua on ollut lopulta vähän.
– Merkittävimmät painotuserot ja erimielisyydet liittyvät kansainväliseen yhteistyöhön, Pesu kirjoittaa.
Näillä aloilla erityisesti Natoon ja Yhdysvaltoihin liittyvistä säännöllisesti toistuvista kohuista on Pesun mukaan tullut lähes ”jokakeväinen ilmiö”.
Puolustusyhteistyö on kuitenkin kehittynyt määrätietoisesti 1990-luvun alun varovaisista askelista kohti nykyistä erittäin tiivistä Nato-kumppanuutta.
– Koko tutkitun ajanjakson ajan Suomi on karistellut entisen puolueettomuuspolitiikan piirteitä harteiltaan, eikä sen politiikan sisällössä ole lopulta suuria eroja liittopolitiikkaan, Pesu kirjoittaa.
Aikalaiskommentaarin muotoon kirjoitetussa Jukka Tarkan raportissa näkyvään osaan nousee käyttämättä jätetty mahdollisuus hakea Naton jäsenyyttä Neuvostoliiton romahdettua.
Kirjoittajan mukaan tämä johtuu siitä, ettei kylmän sodan aikana kehittynyt ”perinneturvallisuus” sopeutunut uuteen ympäristöön ja esti siten mielipideilmaston kypsymisen jäsenyyteen.
Sittemmin jäsenyysovi on Tarkan mukaan pantu takalukkoon lupaamalla asiasta jo etukäteen kansanäänestys.
Tällä haavaa tilanne on Tarkan mukaan melko hyvä.
Asejärjestelmien uudenaikaistamisen, kansainvälisen harjoitusyhteistyön ja vakuuttavan aluepuolustusjärjestelmän ansiosta Suomi hyötyy Nato-yhteistyön lisäarvosta ilman Nato-jäsenyyttä.
– Sen varassa Suomi selviää niin kauan kuin sillä on tarjottavana lännen Itämeren alueella tarvitsemaa yhteistyötä. Mutta kun länsi ei enää tarvitse Suomea, tämä tuulenkantamoinen menee ohi, ja päälle ryöppyävät uudet tyrskyt, Tarkka ennustaa