Saksan vaalivoittajasta ei ole epäselvyyttä, tulevasta hallituksesta sitäkin enemmän
Saksan sunnuntain liittopäivävaalien voittajaa ei ole tarvinnut arvuutella enää kuukausiin. Liittokansleri Angela Merkelin kristillisdemokraattien (CDU/CSU) kannatus on edellisistä vaaleista huvennut, mutta puolue säilyttää silti ylivoimaisesti parlamentin suurimman puolueen aseman.
Yhtä yllätyksettömästi sosiaalidemokraatit (SPD) säilyttävät kakkossijansa. Siihen tylsyys sitten loppuukin, sillä liittopäiville on nousemassa nyt kaikkiaan kuusi puoluetta aiemman neljän sijaan.
Edustajanpaikkojen uusjako mutkistaa pahasti neuvotteluja tulevasta hallituksesta.
Yliopistonlehtori Kimmo Elon mukaan liittokanslerina mitä ilmeisimmin jatkava Merkel haluaa vakaan enemmistöhallituksen, jonka kaatumisesta ei joka käänteessä tarvitse olla huolissaan.
– Hän ei varmaan ihan yhden kahden edustajan enemmistöllä lähde hallitusta muodostamaan, Helsingin yliopistossa työskentelevä Elo sanoo.
Vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä: yksi sellainen olisi nykyisen CDU:n ja SPD:n suuren koalition jatko, mistä kumpikaan puolue ei ole kovin innostunut. Erityisen epämiellyttävä ajatus on sosiaalidemokraateille.
– He ovat kuitenkin koko ajan pyrkineet eroon sieltä Merkelin varjosta ja profiloitumaan vaihtoehtona, Elo sanoo.
Parlamenttiin paluun tekevä liberaalipuolue FDP olisi kristillisdemokraateille luonteva kumppani.
Oikeistopuolueiden kannatus näyttäisi kuitenkin riittävän vain hyvin niukkaan enemmistöön – jos siihenkään. Ainoa mahdollisuus vahvistaa tätä hallituspohjaa olisivat vihreät, joiden kanssa FDP:llä suuria poliittisia näkemyseroja.
Muut joutuvat pohtimaan, miten tehdä yhteistyötä joidenkin AfD:n edustajien kanssa säilyttäen samalla pesäero puolueen äärilaitaan.
Liittopäivävaalien suurin mullistus on oikeistopopulistisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) nousu parlamenttiin.
EU-kriittisestä avoimen maahanmuuttovastaiseksi ja kansallismieliseksi suuntautunut puolue panee Saksan politiikkaa uusiksi, vaikka esimerkiksi hallitukseen sitä ei kukaan muu puolue huoli.
– Parlamentin arjessa joudutaan huomioimaan puolueen paikkamäärä, joka oikeuttaa tietynlaisiin jäsenyyksiin esimerkiksi valiokunnissa, Elo sanoo.
Osavaltioparlamenteissa on jo aiemmin huomattu, että AfD:n tapa tehdä politiikkaa poikkeaa muista.
– Se vaikuttaa varmasti maan poliittiseen kulttuuriin ja myös siihen, miten parlamentti toimii, Elo arvioi.
Kuviota mutkistaa myös se, että AfD:ssä on äänekkään radikaalisiiven lisäksi myös alkuperäistä EU-kriittistä joukkoa.
Tätä niin kutsuttua professorisiipeä kiinnostaa muun muassa verotus eli asiat, jotka ovat tärkeitä myös muille puolueille.
Elon mukaan muut joutuvatkin nyt pohtimaan, miten tehdä yhteistyötä joidenkin AfD:n edustajien kanssa säilyttäen samalla pesäero puolueen äärilaitaan.