Kansallispeli
Harvoin on ollut niin mukavaa kun oli 80-luvun alussa Haminan Palloilijoiden otteluissa, kakkospesän katsomossa. Meitä oli iso jengi diskomme asiakaskuntaa, huuli lensi, kuittailtiin pelaajille ja tietenkin toisillemme. Samalla näki alansa huippu-urheilua.
Parhaat hetket urheilullisesti oli eletty muutamaa vuotta aikaisemmin, Suomen mestaruus tuli viimeisen kerran, ja todellakin viimeisen kerran, vuonna 1974.
Oli illalla kunnia huutaa joukkue ravintolaan sisään, jotkut pelaajista vieläkin muistelevat miltä tuntui täpötäyden ravintolan hurraus ja päälle Kuoppamäen Kultaa tai kunniaa.
Oli hienoa, että joukkueessa oli paljon kavereita, mainitsen Montosen Hantan, rajanaapurin ja luokkakaverin. Olimme puistossa 1961 koulun jälkeen tupakalla, kun kärähdettiin. Ne tupakathan kastuivat syljestä, tuskin oli ennen suussa pidettykään, mutta synti mikä synti.
Seuraavana aamuna asiasta mainittiin aamuhartaudessa ja sitten vielä johtajaopettajan kansliaan haukuttavaksi koko porukka. En ole eläissäni tuntenut itseäni niin kelvottomaksi konnaksi. Hantta sai erikoishaukut, koska oli tupakoinut HP:n verkkareissa.
Kirjoitin 1974 pakinaan, että olisiko se synti nyt suomenmestaruuden myötä hyvitetty.
Mutta sitten tulivat sopupelit. Pesäpallon seuraamiseni päättyi siihen. Mennään siis säästä välittämättä kannustamaan otteluita, joita ei pelata tosissaan.
Sittemmin ovat siirtyneet jaksopelaamiseen ja jokerilyöjiin. Osa niistä on sellaisia voimanpesiä, jotka eivät jaksa juosta. Jo Seppo Heikinheimo valitti möykkää.
Nyt luin lehdestä, että pelitapahtuman kuuluttaja oli hankkinut seuralle tonnin sakot ja itselleen viiden otteluntoimitsijakiellon törkeästä kielenkäytöstä. Asiattomuutta, epäurheilijamaisuutta, puolueellisuutta, vierasjoukkuetta loukkaavaa. Eikä ollut eka kerta.
Ikävä tulee vanhoja aikoja. Pelattiin yhdeksän vuoroparia eikä pelleilty. Manko kuulutti asiallisesti, jos huumoria viljeltiin niin tyylikkäästi.
Uudistus on mennyt munilleen. Kansallispeli ei enää edusta perinnettä. Ottaisivat oppia briteistä, siellä pelataan puuduttavan vanhanaikaista ja pitkäpiimäistä krikettiä, mutta sehän on juuri se juttu. Ei pelleillä, pidetään kiinni edes jostain vanhasta. Ja hyvistä tavoista.
Voittaisi se Sotkamo niinkin.