Siirtolaisuusjärjestöpomo kieltäytyy puhumasta pakolaiskriisistä – "Johtaa hätäratkaisuihin"
Euroopan pakolaiskriisistä puhuminen loppuisi, jos kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) EU-aluetoimiston johtaja Eugenio Ambrosi saisi päättää.
Euroopan muuttoliikeverkoston seminaarissa Helsingissä puhunut Ambrosi muistuttaa, että maailman pakolaisista vain pieni osa, kuusi prosenttia, tulee Eurooppaan.
Ambrosin mielestä Euroopasta turvaa hakevien määrä kannattaa suhteuttaa pakolaisten määrään muualla maailmassa ja EU-maiden voimavaroihin.
– Jos Euroopassa on kriisi, meidän täytyy löytää joku muu sana kuvaamaan tilannetta muualla maailmassa – eikä sellaista sanaa ole, hän sanoo.
Ambrosi varoittaa, että pakolaiskriisistä puhuminen lisää maahanmuuttokeskustelua ympäröiviä ristiriitoja. Se myös johtaa vääriin poliittisiin ratkaisuihin.
– Kun jotain asiaa pidetään kriisinä, siihen vastataan nopeilla hätätoimilla, joilta vaaditaan välittömiä tuloksia.
– Riskinä on, että tarjotut hätäratkaisut ehkä tuovat tuloksia lyhyellä tähtäimellä, mutta eivät ratkaise ongelmaa pitkällä tähtäimellä, Ambrosios sanoo.
Kun maahanmuuttoaaltoa käsitellään kriisinä, aletaan Ambrosin mielestä myös kiinnittää huomiota pelkkiin numeroihin.
Toimenpiteiden tehokkuutta mitataan tuolloin maahantulijoiden ja kotimaihinsa palaavien määrien perusteella.
– Tietysti numerot antavat tietyllä tasolla tärkeää tietoa tilanteesta, mutta huomion ei pitäisi kiinnittyä vaan niihin, koska se ei ratkaise ongelmaa.
Ambrosi muistuttaa, että Eurooppaan pyrkivien ihmisten määrä on oire lähtömaiden tilanteesta.
Siksi Euroopan päättäjien pitäisi nyt kiinnittää huomiota muuttoaallon perimmäisiin syihin.
– Meidän täytyy katsoa syvemmin, mistä tilanteista ihmiset tulevat. He eivät ilmesty avaruudesta vaan erilaisista maista ja erilaisista tilanteista.
Ambrosin mielestä Euroopan päättäjät keskittyvät tällä hetkellä liikaa palautuksiin ja toivovat niiden olevan tapa pysäyttää maahanmuutto.
Hän kehottaa eurooppalaisia pohtimaan palaisivatko he itse maahan, jossa on puutetta perusinfrastruktuurista, heikko terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmä sekä huololla tolalla oleva oikeusjärjestelmä.
– En nosta tätä esiin yrittääkseni olla hyvä ihminen. Sanon tämän, koska olen käytännöllinen. Jos emme itse haluaisi palata sellaiseen tilanteeseen, todennäköisesti sinne eivät halua myöskään ihmiset, joita yritämme palauttaa.
Palautusten tehokkuus riippuu Ambrosin mukaan siitä, miten hyvin siirtolaisvirtojen lähtömaiden tilanteita kyetään ratkomaan.
Hän korostaa, että ongelman ratkaiseminen vaatii pitkän tähtäimen poliittisia ja taloudellisia investointeja.
Lähtömaiden kanssa solmittavien kumppanuuksien pitää Ambrosin mielestä huomioida EU:n tarpeiden lisäksi myös lähtömaiden ja Eurooppaan pyrkivien ihmisten intressit.
– Meidän täytyy miettiä tarkkaan hyödyttävätkö palautukset meitä, pakolaisia tai lähtömaita. Usein palautukset pahentavat ongelmaa kaikkien kannalta, koska ne luovat lisää epävakautta.
Ambrosi muistuttaa, että IOM perustettiin aikanaan auttamaan eurooppalaisia löytämään parempia tulevaisuudennäkymiä toisen maailmansodan jälkeisessä kaaoksessa.
– Mitä me tarvitsimme silloin ja mitä odotimme vastaanottajamailta? Historia on tärkeää muistaa.